Mark Breland
| Mark Breland | |
|---|---|
.JPG) Mark Breland vuonna 2010. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Mark Anthony Breland |
| Syntynyt | 11. toukokuuta 1963 Brooklyn, New York, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | Yhdysvallat |
| Nyrkkeilijä | |
| Pituus | 188 cm |
| Painoluokka | keskisarja (67 kg) |
| Kätisyys | oikeakätinen |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 38 |
| Voitot | 35 |
| – tyrmäysvoitot | 25 |
| Tappiot | 3 |
| Ratkaisemattomat | 1 |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Yhdysvallat
| |||
| Miesten nyrkkeily | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Los Angeles 1984 | 67 kg | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
München 1982 | 67 kg | |
Mark Anthony Breland (s. 11. toukokuuta 1963 Brooklyn, New York, Yhdysvallat) on Yhdysvaltoja edustanut uransa päättänyt nyrkkeilijä. Hän saavutti amatööriurallaan olympiakultaa keskisarjassa (67 kg) Los Angelesin olympialaisissa 1984, MM-kultaa Münchenissä 1982. Hän nyrkkeili ammatilaisena 1984-1997 saavuttaen WBA:n keskisarjan maailmanmestaruuden vuosina 1987 ja uudelleen 1989-1990.[1]
Nyrkkeilyuran lisäksi hän työskennellyt elokuva- ja TV-sarjanäyttelijänä sekä toiminut nyrkkeilyvalmentajana.[1]
Nyrkkeilyura amatöörinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mark Breland nyrkkeili jo 13-vuotiaasta asti. Hän voitti viisi kertaa New Yorkin Golden Gloves-turnauksen vuosina 1980-1984[2], joissa hän otteli voitokkaasti kaikkiaan 21 ottelua ja saavuttaen niissä kaikkiaan 19 tyrmäysvoittoa.[3]
Vuonna 1982 Breland edusti Yhdysvaltoja Münchenin MM-kisoissa. Niissä hän eteni loppuotteluun tyrmäysvoitolla Ruotsin Vesa Koskelasta, selvillä 5-0 tuomariäänillä Unkarin Jenő Danyistä ja Länsi-Saksan Manfred Zielonkasta. Loppuottelussa hän otti selvän 5-0 pistevoiton Neuvostoliiton Serik Konakbajevista. Näin Breland oli keskisarjan amatöörien maailmanmestari.[4]
Vuoden 1984 Los Angelesin olympialaisissa Breland esiintyi yhtä voitokkaasti. Avauskierrosten voitokkaiden ottelujen jälkeen välierässä hän voitti Italian Luciano Brunon ja loppuottelussa Etelä-Korean An Young-Sun.[1]
Tämän jälkeen hän siirtyi ammattilaiseksi oteltuaan amatöörinä urallaan 111 ottelua, joista voittoon oli päättynyt 110.[2]
Nyrkkeilyura ammattilaisena
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Los Angelesin olympiavoittonsa jälkeen Breland siirtyi ammattilaiseksi. Hän saavutti 17 otteluvoiton jälkeen helmikussa 1987 WBA-mestaruuden kukistetuaan avoimesta mestaruudesta käydyssä kamppailussa eteläafrikkalaisen Harold Volbrechtin. Hän menetti mestaruustittelin kuitenkin jo elokuussa 1987 maanmiehelleen Marlon Starlingin tyrmättyä hänet 11. erässä.[5]
Breland pääsi uusintaotteluun Starlingia vastaan huhtikuussa 1988 ottelun päättyessä ratkaisemattomana eli Starling säilytti tittelinsä. Helmikuussa 1989 Breland sai MM-tittelin uudelleen haltuunsa tyrmäyttyään avoimeksi jääneestä mestaruudesta eteläkorealaisen Lee Seung-Soonin heti 1. erässä. Sen jälkeen Breland puolusti titteliään neljä kertaa voitokkaasti viimeisimpänä maaliskussa 1990 jamaikalais-brittiläistä Lloyd Honeyghania vastaan, joka oli aiemmin hallinnut keskisarjaa kaikkien ammattilaisliittojen tunnustamana mestarina. Seuraavassa mestaruusottelussa Breland menetti tittelinsä heinäkuussa 1990 maanmiehelleen Aaron Davisille tyrmäyksellä 9. erässä.[5]
MM-tittelin menetyksen jälkeen Breland otteli vuoden 1991 aikana neljä ottelua, joista viimeisessä koki ammattilaisuransa kolmannen tappion meksikolaiselle Jorge Vacalle tyrmäyksellä 6. erässä. Sen jälkeen hän piti ottelutaukoa peräti yli neljä vuotta astuen seuraavan kerran kehään tammikuussa 1996. Tämän jälkeen hän astui kehään vielä neljä kertaa voittaen kaikki uransa viimeiset ottelut vuosina 1996-1997. Hän otteli viimeisen kerran maaliskuussa 1997.[5]
Urheilu-uran jälkeinen toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ammattinyrkkeilijäuransa jälkeen Mark Breland on toiminut nyrkkeilyvalmentajana. Tunnetuimpia hänen valmennettavistaan ovat olleet raskassarjalainen Deontay Wilder[2] ja ylemmän välisarjan Jermell Charlo[6].
Mark Breland on ollut jo nyrkkeilyuransa aikana mukana näyttelijänä. Vuonna 1983 hän esiintyi draamaelokuvassa "Salaliitto (engl. Lords of Discipline)". Vuonna 1987 hän esiintyi sarjassa "Miami Vice" (1987). Myöhemmin vuonna 1998 hän on esiintynyt urheiludraamassa "He Got Game”, vuonna 1999 trillerissä "Summer of Sam" ja vuonna 2001 Cameoroolissa komediassa "Longshot". Hän esiintyi vuonna 1985 myös Pointer Sistersin hittisinglen Dare Me musiikkivideossa.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Mark Breland olympedia.org. Viitattu 23.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c A Boxing Memory: Mark Breland fightpost.co.uk. 15.9.2023. FightPost: Boxing & MMA News. Viitattu 23.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Simply the Best....Mark Breland usaboxing.org. 3.12.2019. USA Boxing. Viitattu 23.7.2024. (englanniksi)
- ↑ 3.World Championships Munich, FRG May 4-15, 1982 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 23.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Mark Breland boxrec.com. boxrec.com. Viitattu 23.7.2024. (englanniksi)
- ↑ COACH Sacked Deontay Wilder trainer Mark Breland finds new home with a world champion, but it’s not Tyson Fury talksport.com. 23.4.2021. talkSPORT. Viitattu 23.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Mark Breland imdb.com. IMDB.com. Viitattu 23.7.2024. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
