Marjatta Koskenvesa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Marjatta Koskenvesa (s. 19. lokakuuta 1937) on suomalainen pappi ja kirjailija.[1]

Marjatta Koskenvesa (o.s. Jousmäki) syntyi Längelmäellä. Hänen puolisonsa oli 2017 kuollut professori Esko Koskenvesa. Heillä oli viisi lasta. Marjatta Koskenvesa valmistui teologian maisteriksi vuonna 1963, ja aloitti työt teologina Meilahden seurakunnassa Helsingissä. Vuonna 1988 hänestä tuli yksi Suomen ensimmäisistä naispapeista.[1]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hyvä hymy, Kirjaneliö 1979
  • Ulos umpikujasta - toivon näköaloja itsemurhakriisiin, Perussanoma 1989
  • Lunta, sanoi perhonen, WSOY 1990
  • Aina voi katsoa taivaalle 2012
  • Pinimenttiä ja pientä väkkee 2013[2]
  • Ehlontahlon takasippäin (muistelmateos, omakustanne) 2014[3]
  • Pysykkös völjys ku mä kerron (murreteos, omakustanne) 2015
  • Elämäni jäljet (runokirja, omakustanne) 2019

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Ulla Siren: Minä sain nämä ihmiset Sydän-Hämeen Lehti. 2017. Viitattu 3.9.2022.
  2. ↑ Marjatta Koskenvesa : Piniminttiä ja pientä väkeä : sota-orvon lapsuusmuistoja Karvian Alkkiasta vuodesta 1939 vuoteen 1946 www.finlandiakirja.fi. Viitattu 22.11.2024.
  3. ↑ Marjatta Koskenvesa : Ehlontahlon takasippäin www.finlandiakirja.fi. Viitattu 22.11.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Marjatta_Koskenvesa&oldid=22841578”