Mariz Kemal
| Mariz Kemal | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Raisa Stepanovna Kemaikina |
| Syntynyt | 13. syyskuuta 1950 Maloe Maresevo, Mordva |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | ersä |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Mariz Kemal (oikea nimi Raisa Stepanovna Kemaikina, s. 1950) on ersäläinen runoilija, kirjailija ja aktivisti.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Raisa Kemaikina syntyi 13. elokuuta 1950 ersäläisessä Maloe Maresevon kylässä Mordvassa. Hän opiskeli Mordovian valtiollisessa yliopistossa kielitieteellisessä tiedekunnassa ja valmistui venäjän kielen ja kirjallisuuden opettajaksi.
Kemal työskenteli 1972–1975 opettajana kotikylänsä koulussa. Venäläisessä kirjallisuudessa ei ollut tarpeeksi tunteja, ja hänelle tarjottiin mahdollisuutta opettaa myös saksan ja ersän kieltä. Aluksi hän kieltäytyi opettamasta äidinkieltään, jota ei ollut opiskellut. Hän kuitenkin kiinnostui ersän kielestä ja kansanperinteestä.
Vuonna 1975 Kemal muutti Saranskiin, jossa hän työskenteli ersänkielisessä Erzjan Pravda -sanomalehdessä
Kemalin ensimmäiset runot julkaistiin vuonna 1980. Seuraavat seitsemän vuotta hän työskenteli Mordovan tasavallan kirjastossa.
Vuodesta 1985 vuoteen 1988 hän vastasi Sjatko (Kipinä) -lehden runousosastosta, ja vuodesta 1989 lähtien hän toimi ersäläisessä Tšilisema (Auringonnousu) -lastenlehdessä[1]
Kirjallinen tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kemalin runoutta julkaistiin Sjatko-lehdessä vuodesta 1980 alkaen. Vuonna 1987 julkaistiin "Manei Vasolkst" -kokoelma, joka sisälsi Kemalin ja kolmen muun kirjailijan runoja. Kemalin ensimmäinen oma kokoelma "Lavs" (Kehto) julkaistiin 1988. Teos käsitteli kirjailijan vaikutelmia lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Toinen kokoelma, "Štatol" ("Kynttilä", 1994), edustaa runoilijan filosofisia ajatuksia elämästä, rakkaudesta, ersäläisten kohtalosta ja kirjoittajan osasta siihen.lähde? Kemalin runoja julkaistiin 1988 Tallinnassa kokoelmassa "Nile avat — nile morot" (Neljä naista — neljä laulua). [2]
Tutkittuaan vuosia ersäläisten kansanperinnettä, historiaa ja kulttuuria Kemal kirjoitti satukirjan "Evkson Kužo" ("Satumainen aukio") ja kuuluisia ersäläisiä ihmisiä käsittelevän esseekokoelman "Syn ulnest erzjat" ("He olivat ersäläisiä").
Yhteiskunnallinen toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kemal oli vuonna 1898 perustamassa Mastorava-kulttuuriyhdistystä. Hän organisoi myös Erzjava-naisliikettä, sekä johti etnomusiikkiyhtye Lamzuria.
Kemal on ersäläisen luontouskon aktiivi.[3]Kemalin kirjoituksia ersäläisten kulttuurista, uskonnosta ja perinteistä on julkaistu aikakauslehdissä "Sjatko", "Tšilisema" ja "Erzjan Mastor". [1]
Kemal allekirjoitti vuonna 2001 "Uralilaisen yhteyden julistuksen", jossa suomalais-ugrilaisia kansoja kehotetaan työskentelemään yhdessä niiden kielten ja kulttuurien säilyttämiseksi, sekä elämään luonnon kanssa harmoniassa.[4]
Suomennettuja runoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Antologiassa: Tähtiä lumessa: mordvalaista lyriikkaa, toim. Ulla-Maija Kulonen, suomentanut ja valikoinut Raija Bartens. Helsinki: Helsingin yliopiston suomalais-ugrilainen laitos; Suomalais-ugrilainen seura 2004 ISBN 952-5150-78-X (sisältää myös alkukieliset runot)
- Heinänkorjuuaika
- Kuutamo
- Rukous
- "Älä koskaan suutele silmiäni..."
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Mariz Kemal Mordovalaisen kirjallisuuden kirjasto. Arkistoitu 14.2.2019. Viitattu 28.8.2020. (venäjäksi)
- ↑ Mariz Kemal Ersäläisen kirjallisuuden sivusto. Viitattu 28.8.2020. (venäjäksi)
- ↑ Ville Ropponen: Uralilainen ikkuna, s. 35. Savukeidas, 2012. ISBN 978-952-268-050-1
- ↑ Declaration of the Uralic Communion 2001. Maavalla Koda. Viitattu 26.8.2020. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
