Marisa Merz

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Marisa Merz
Henkilötiedot
Syntynyt23. toukokuuta 1926
Torino, Italia
Kuollut20. heinäkuuta 2019 (93 vuotta) 1926
Torino, Italia
Taiteilija
Ala kuvataide
Taidesuuntaus arte povera

Marisa Merz (23. toukokuuta 1926 Torino, Italia20. heinäkuuta 2019 Torino) oli italialainen taiteilija ja kuvanveistäjä.[1] Hän oli ainoa nainen, joka on yhdistetty 1960-luvun Italiassa alkunsa saaneeseen arte povera -taidesuuntaukseen.[2] [3]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merzin elämästä ennen vuotta 1960 tiedetään julkisuudessa hyvin vähän. Hänen torinolainen isänsä työskenteli Fiatin autotehtailla. Nuorena Merz opiskeli klassista balettia ja toimi jonkin aikaa taiteilija Felice Casoratin mallina. 1950-luvulla hän tutustui Torinon taiteilijapiireissä Mario Merziin, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1960. Pariskunta asui kolme vuotta Sveitsin Alpeilla pienessä Frutigenin kylässä, jossa vuonna 1960 syntyi heidän tyttärensä Beatrice (Bea) Merz. Italiaan palattuaan pariskunta alkoi tehdä taidetta. Marisa ja Mario Merz toteuttiva teoksia myös taiteilijaparina. Jäätyään leskeksi vuonna 2003 Merz jatkoi taiteen tekemistä vielä yli 90-vuotiaaksi.[4]

Merz piti ensimmäiset yksityisnäyttelynsä Torinossa vuonna 1967 Gian Enzo Speronen galleriassa, Galleria Civica d’Arte Modernassa sekä vastakulttuurisella Piper Pluri -clubilla, joka toimi myös happeningien esityspaikkana.[5] Vuonna 1968 hän osallistui Amalfilla Germano Celantin kuratoimaan kolmipäiväiseen Arte Povera píu Azione Povera -tapahtumaan, joka merkitsi alkua myös Arte Povera -taidesuuntaukselle. Suuntauksen taitailijat valmistivat teoksensa arkisista, "köyhistä" (it. povera), materiaaleista, kuten katoavista tai löydetyistä aineksista haastaen materiaalivalinnoilla taidetta kaupallisena kulutushyödykkeenä.[6]

Marisa Merzin The Sky Is a Great Space -näyttely The Met Breuer -museossa vuonna 2017.

Marisa Merz toimi Torinon kokeellisen taiteen kenttää osana, mutta pienen lapsen äitinä 1960-luvulla hänen taiteellinen työskentelynsä kietoutui kuitenkin käytännössä paljolti kodin piiriin. Kotona, työhuoneen sijaan, Merz valmisti alumiinikaistaleista myös ensimmäisen Living sculpture -veistoksensa (suom. "elävä veistos"), orgaanisenmuotoisen veistoksen, joka levittäytyi asunnon eri huoneisiin.[7] Merz toteutti Living sculpture -veistoksista sittemmin eri versioita. Hän valmisti teoksia myös käsityötekniikoin, muun muassa kuparilangasta neuloen.[8]

Merzin tuotannon on tulkittu kertovan hänen henkilökohtaisesta elämästään. Vaikka Celant ei maininnut Marisa Merziä arte povera -taidesuuntaukselle vuonna 1967 laatimassa manifestissa[9], Merz osallistui teoksillaan arte poveran näyttelyihin. Hänen taiteellisen tuotantonsa merkitys suuntauksen pyrkimysten osana on saanut huomiota vasta paljon myöhemmin. Ensimmäinen laajempi Merzin retrospektiivinäyttely järjestettiin vasta vuonna 2017.[10] Vuonna 2013 Merz palkittiin elämäntyöstään Venetsian biennaalissa Kultaisella leijonalla (Leone d'Oro).[11] Hän menehtyi heinäkuussa 2019 yhdeksänkymmenenkolmen vuoden ikäisenä.

  1. "Marisa Merz Biography", Gladstone Gallery. Retrieved 18 October 2018.
  2. Marisa Merz Serpentine Galleries. Viitattu 8.10.2024. (englanti)
  3. "Marisa Merz: The Sky is a Great Space", Hammer Museum. Retrieved 18 October 2018.
  4. Basciano, Oliver: Marisa Merz obituary The Guardian. 26.7.2019.
  5. Basciano, Oliver: Marisa Merz’s Living Sculptures ArtReview. 17.4.2020.
  6. Arte Povera più Azioni Povere 1968 - Madre Napoli madrenapoli.it. Viitattu 9.10.2024. (englanti)
  7. Basciano, Oliver: Marisa Merz obituary The Guardian. 26.9.2019.
  8. Schjeldahl, Peter: Marisa Merz’s Factory of Dreams The New Yorker. 22.1.2017.
  9. Basciano, Oliver: Marisa Merz’s Living Sculptures ArtReview. 17.4.2020.
  10. Marisa Merz: the woman in Arte Povera Cardi Galleria verkkosivu. Viitattu 12.10.2024.
  11. Biennale Arte 2013 - Maria Lassning, Marisa Merz Leoni d'oro alla carriera. La Biennale di Venezia. Viitattu 8.10.2024.