Mario Inés Torres

Mario Inés Torres (s. 1951 Barcelona) on entinen espanjalainen terroristi, joka tuli tunnetuksi 1980-luvun lopussa haettuaan turvapaikkaa Suomesta.

Elämä

Toiminta Ranskassa ja Espanjassa

Torres kuului 1970-luvulla Ranskassa toimineeseen ryhmään Grupos de Acción Revolucionaria Internacional (GARI), jonka tarkoituksena oli painostaa Ranskan ja Belgian hallituksia muuttamaan suhtautumistaan diktaattori Francisco Francon hallitsemaan fasistiseen Espanjaan. Vuonna 1974 Torres osallistui kuuteen Ranskassa, Belgiassa ja Andorrassa tehtyyn pommi-iskuun, joiden kohteina olivat Ranskan ja Espanjan välinen voimajohto Perpignanissa, Iberia-lentoyhtiön toimisto Brysselissä, Banco de Españan konttori sekä piispan edustusasunto Andorrassa, Bourg-Madamen kunnantalon ja Espanjan konsulaatti Toulousessa. Iskut eivät vaatineet kuolonuhreja. Torres myönsi osallistuneensa myös kolmeen pankkiryöstöön, joilla GARI rahoitti toimintaansa. Torres pidätettiin liikennevalvonnan yhteydessä syyskuussa 1974. GARI:n jäsenten pidättämien synnytti Ranskassa solidaarisuusliikkeen, ja lopulta Torres kumppaneineen vapautettiin keväällä 1977 lakiteknisten seikkojen perusteella ja myöhemmin heidät armahdettiin syytteistä.

Torres palasi Espanjaan Francon kuoleman jälkeen 1979. Torres oli jättänyt aseellisen toiminnan, mutta hänen entisiä tovereitaan vaikutti Action directe -nimisessä terroristiryhmässä. Vuonna 1984 Torres pidätettiin syytettynä osallisuudesta Barcelonassa tapahtuneeseen pankkiryöstöön yhdessä katalonialaisten anarkistien kanssa. Torreksen mukaan häntä kidutettiin pidätyksen yhteydessä kymmenen päivän ajan. Hänet vapautettiin kuuden kuukauden pidätysajan jälkeen syyskuussa 1984, minkä jälkeen hän anoi Toulousessa poliittista turvapaikkaa. Torres epäili myös Ranskassa baski- ja kommunistiterroristeja surmanneen Espanjan poliisin antiterrorismiryhmän varjostavan häntä ja yrittävän hänen salamurhaamistaan. Heinäkuussa 1987 Torresta haastateltiin televisiossa, mikä suututti Ranskan turvallisuusviranomaiset, ja lopulta hänelle ei myönnetty turvapaikkaa. Kuultuaan uhkaavasta karkotuksesta Torres päätti hakea turvapaikkaa Suomesta.

Karkotus Suomesta

Torres saapui Haaparannan kautta Tornioon, josta hän jatkoi junalla Helsinkiin ja otti yhteyttä Amnesty Internationalin Suomen osastoon. Hän ilmoittautui 26. elokuuta 1987 Helsingin poliisilaitoksen ulkomaalaistoimistoon hakemaan turvapaikkaa perustellen sitä Ranskan ja Espanjan viranomaisten vainolla. Lokakuussa Suojelupoliisi sai selville, että Torres oli etsintäkuulutettu vuonna 1983 Barcelonassa tehdystä pankkiryöstöstä ja hänet otettiin säilöön ulkomaalaislain nojalla. Torres sijoitettiin Helsingin lääninvankilaan odottamaan Espanjan luovutuspyyntöä, mutta kun sitä ei kuulunut määräaikaan mennessä, Supo teki uuden säilössäpitämispäätöksen turvapaikkahakemuksen käsittelyn ajaksi. Torreksen tukijat järjestäytyivät omaksi tukiryhmäkseen, joka sai asianajajakseen Matti Wuoren. Tukiryhmä valitti säilöönotosta ja tapaamisoikeuden eväämisestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, sisäministerille ja oikeusasiamiehelle. Tukiryhmä järjesti Torresia tukevia mielensosituksia ja myös tiedotusvälineet seurasivat tapausta ahkerasti.

Tammikuussa 1988 Espanja vihdoin esitti luovutuspyynnön, jonka jälkeen sisäministeriö hylkäsi turvapaikka- ja oleskelulupa-anomukset. Oikeusministeriön odottaessa korkeimman oikeuden kantaa luovutuspyyntöön Supo esitti Torresin karkotusta ulkomaalaislain nojalla. Wuori ja lehdistö pitivät esitystä omituisena ja epäilivät Supon toimivan Espanjan viranomaisten toivomusten mukaisesti. Luovutuskäsittelyn aikana myös Torresin espanjalaiset ja ranskalaiset tukijat aktivoituivat. Suomen Pariisin-suurlähetystön faksi lauloi yötä päivää hänen vapauttamistaan vaativia viestejä, Barcelonan Suomen konsulaatin seinään ilmestyi graffiti, Bilbaon konsulaattiin saapui uhkauskirje ja Toulousessa puolestaan Torresin tukijat valtasivat Espanjan konsulaatin. Ranskan poliisi epäili heidän suunnittelevan myös Suomen Pariisin-suurlähetystön valtaamista. Maaliskuussa oikeusministeriö päätti luovuttaa Torresin vastaamaan pankkiryöstöä koskevaan syytteeseen, mutta ehtona oli ettei häntä saanut syyttää poliittisesta toiminnasta. Vuonna 1990 YK:n ihmisoikeuskomitea antoi Suomelle langettavan päätöksen Torresin pitkästä säilöönottoajasta, jonka katsottiin rikkovan kansalaisoikeuksia ja poliittisia perusoikeuksia koskevaa YK:n yleissopimusta.

Myöhemmät vaiheet

Torresin luovutuksen jälkeen hänen tukiryhmänsä jatkoi viranomaisten painostamista. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta lähetti edustajansa seuraamaan oikeudenkäyntiä, jossa Torres tuomittiin lokakuussa 1988 seitsemän vuoden vankeuteen. Valitettuaan korkeampaan oikeusasteeseen Torres sai olla vapaalla jalalla, ja lopulta joulukuussa 1992 Espanjan korkein oikeus vapautti hänet syytteistä. Vapautumisensa jälkeen Torres muutti Etelä-Amerikkaan ja asettui 1990-luvun lopussa Kanadan Vancouveriin, jossa hän kasvatti luomukarjaa. Torres esiintyi myös flamingo- ja romanimusiikkia soittaneissa yhtyeissä taiteilijanimellä ”Lolo” sekä vaikutti paikallisissa romanijärjestöissä. Vuonna 2005 Torresin menneisyys GARIn jäsenenä paljastui Kanadan viranomaisille, mutta hän poistui maasta ennen karkotuskäsittelyn alkua. Sen jälkeen Torres on asunut Meksikossa.

Lähteet

• Jokinen, Christian: ”Terrorismin torjunta Suomessa kylmän sodan aikana. Mario Inés Torrersin tapaus”, Suomi, terrorismi, Supo : koira joka ei haukkunut. Miten ja miksi Suomi on välttynyt terroristisen toiminnan leviämiseltä?. Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-03857-7-7

Kirjallisuutta

• Tuori, Kaarlo: Matti Wuori : tapauskertomuksia Suomesta. Helsinki: Teos, 2023. ISBN 978-952-36333-6-0