Marino (venemerkki)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oy Marino Ab
Marino Mustang -vene
Marino Mustang -vene
Perustettu 13.02.1959[1]
Perustaja Tor-Björn Fagerström[2]
Kotipaikka Sipoo
Toimiala veneiden ja muiden lasikuitutuotteiden valmistus
Tuotteet Mustang, Swing, Junior
Henkilöstö 5[3]
Kotisivu https://marino.fi/

Marino on vanhin suomalainen lasikuituveneiden valmistaja[4][5][6] ja yksi Pohjoismaiden vanhimmista alallaan[4].

Yrityksen perusti Tor-Björn Fagerström vuonna 1959[7]. Marino muutti venealaa tuomalla Suomeen lujitemuovista valmistetut veneenrungot[4]. Tätä ennen rungot oli valmistettu pääsääntöisesti puusta.[4]

Vuosina 1958–2016 Marino on tuottanut 3945 kpl alle kuusimetrisiä veneitä, 680 kpl 6–8 metrin veneitä, 602 kpl 8–10 metrin veneitä ja 30 kpl yli 10-metrisiä veneitä.[4]

Nykyään Marinon päätuotteita ovat retrohenkiset pienveneet Swing ja Mustang[4]. Mustang edustaa tilauskannasta 80 prosenttia[8]. Yritys valmistaa kaikki veneensä Suomessa käsityönä[4]. Lasikuituveneiden lisäksi Marino valmistaa muun muassa pysäkkikatoksia ja -penkkejä sekä lasten pulkkia[9][10].

1980-luvun menestysvuosinaan Marinon leivissä oli 70 työntekijää[8][4]. Yritystä pyörittivät Tor-Björn Fagerströmin pojat Christer, Ben ja Jan[7]. Jan vastasi tuotannosta vuodesta 1972[11] vuoteen 2022[12]. Ben Fagerström oli toimitusjohtaja vuodesta 1985[8][4] vuoteen 2020[13]. Christer oli yrityksen myyntijohtaja[14] vuoteen 2013[15]. Vuonna 2020 yritysellä on viisi työntekijää [9]. 

Vuonna 2021 kymmenys yhtiön omistuksesta siirrettiin yhtiön neljälle työntekijälle[9][16]. Samalla uudet osaomistajat nousivat yhtiön hallitukseen Fagerströmien vetäytyessä päätöksenteossa taustalle.[16] Hallituksessa toimivat nykyään[17]:

Puheenjohtaja Wahlman Johan
Varsinainen jäsen Ekström Kim
Varsinainen jäsen Grundström Marianne
Varsinainen jäsen Pihlström Jonas

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veneilyä harrastanut kemian insinööri Tor-Björn Fagerström kiinnostui uudesta veneenrakennusmateriaalista lujitemuovista ja perusti oman veistämön vuonna 1959[7]. Vuonna 1963 hän sanoutui irti työnantajaltaan ja jäi itsenäiseksi venevalmistajaksi.[6]

Marinon ensimmäiset tuotantotilat sijaitsivat Hangossa[11][7]. Hangossa rakennettiin mm. suosituksi muodostunut Family Sport -malli, jonka runko oli lasikuitua, mutta kansi ja muut rakenteet puuta[6]. Vuonna 1965 toiminta siirrettiin Jokelaan[11]. Vuonna 1967 Sipoon Söderkullaan valmistui Marinon tehdas[7]. Yritykselle vuokrattiin näyttelytila Naurissaaresta, mutta vuonna 1971 vuokranantaja irtisanoi tilan vuokrasopimuksen, jolloin Sipooseen rakennettiin kahdessa kuukaudessa toinen halli, ja yrityksen koko toiminta keskitettiin Sipooseen[11].

1980-luvun alussa matkaveneiden kysyntä kasvoi huomattavasti ja Marino panosti isoihin, asuttaviin veneisiin[8] [4]. Mallistoa kohdennettiin markkinoiden high end -päätyyn laatutietoisille ja maksukykyisille asiakkaille[4]. Tuotteiden rohkea muotoilu, laatu, räätälöinti sekä vallankumouksellinen valmistustapa vaikuttivat siihen, että asiakkaille muodostui mielikuva luksustuotteesta[4]. Marino-vene oli omistajalleen statussymboli[4]. Yritys oli kotimaisilla markkinoilla monissa veneluokissa markkinajohtaja[4].  

Uudet suuremmat Marino 1000 –sarjan veneet vaativat tilavampia tuotantohalleja ja Fagerströmit rakennuttivat ammattitaitoisen työvoiman läheisyyteen Pohjanmaan Pännäisiin uuden 3000 neliön tehtaan vuonna 1988 [7]. Siellä Marino alkoi valmistaa yli 10 metrin aluksia [4].

Pankkikriisi vuonna 1991 romahdutti tuotannon.[8] Laman aikaan jälleenmyyjät ajautuivat konkurssiin ja aiheuttivat Marinolle luottotappiota, jolloin Marino päätti lopettaa jälleenmyyjäverkoston käytön ja myydä tuotantonsa vastedes suoraan loppuasiakkaille[4]. Marino alkoi valmistaa bussipysäkkejä, mainospylväitä ja risteilyalusten lattiaelementtejä[4]. Nämä tuottivat yrityksen liikevaihdosta parhaimmillaan jopa 70 prosenttia.[4] Vuosien saatossa Marino on rakentanut myös Nautorin purjeveneitä[4].

Vuonna 1994 Marino toimitti yli 11-metrisen lippulaivamallinsa Venäjän presidentti Boris Jeltsinille. [4]

2000-luvun alussa sukellusporukan Marino 7000 upposi, ja onnettomuustutkinnassa pääteltiin oleelliseksi syyksi liian alhaalla sijainneet moottorin ilmanottoaukot[18]. Marino toimitti kaikille 7000-mallien omistajille korjaussarjan, joka muodosti ilmanotolle joutsenkaulan. [18]

Vuonna 2007 Marino tunnisti mallistossaan puutteen[4]. Yöpymiskelpoisten perheveneiden sijaan trendiksi olivat nousseet walk-around ja day cruiser -tyyppiset veneet[4] . Yritys aloitti uuden mallin suunnittelun, ja 2009 tuotiin markkinoille APB [4]. Kun kotimainen venemyynti romahti keskimäärin 40%, onnistui Marino ainoana suomalaisena veneenvalmistajana hetken aikaa säilyttämään myyntinsä ennallaan[4].  

Kuitenkin kotimaisen käsityön korkea hinta, puutteellinen myyntiosaaminen ja muuttuvat trendit ovat kutistaneet Marinon suurempien veneiden kysynnän viime vuosina olemattomiin[4][8].

Suurempien veneiden tilausten romahdettua Marino joutui vuonna 2013 myymään Pännäisten-tehtaansa, jossa yli kuuden metrin veneet valmistettiin[4][8]. Tätä nykyä Marino valmistuttaa suurempia mallejaan alihankintana ja valmistaa itse vain alle kuuden metrin veneitä. [4]

Marino on joutunut poistumaan high end –markkinoiden alueelta[4]. Vuosittaiset tuotantoluvut ovat kutistuneet sadoista kymmeniin[4]. Nykyään yrityksen strategia on keskittyä pienveneiden ja muiden lasikuituvalmisteiden valmistukseen.[4] Isojen matkaveneiden tuotanto on jäädytetty.[10][19]

Venemalleja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marinon valmistama vene.
  • Family Sport (1959–1965[11][6]). Ensimmäinen myyntiin tarkoitettu malli, valmistettiin 40 kappaletta. [4]
  • Sport (1965–)[6]
  • Shark (2000–[11])
  • Cobra (2005–[11])
  • Swing (1972–1997, uudestaan 2006–[20][21][7]) Myyty yli tuhat kappaletta[4]
  • APB 27 (2009–)[11] APB 27:n runko on peräisin Sharkista, joka taas on peräisin 8000-mallista[22] APB:n suunnitteluun osallistui myös Jarkko Jämsén[22]. Vuoden vene -palkinto[4]. Venettä myytiin yli 40 kpl vuosina 2009–2014[4]
  • APP 27T (2013–[11])
  • Mustang (1969–1979, uudestaan 2015–[20][6]) Vuosina 2015-2019 valmistettu noin sata kappaletta[7].
  • Barracuda, mallit S ja Fly (1989–[11]) Vuoden vene -tunnustus[11]
  • Piraya (1992–1997)[11] Vuoden vene -tunnustus[11]
  • Rocca (1994–[11]) Vuoden vene -tunnustus[11]
  • 9000 (1983–1987[11][23]) Vuoden vene -tunnustus[11]
  • 7100 (1984–1986[11]) noin 40 kpl [18]
  • 8000 (1985–1994[11]) Vuoden vene -tunnustus[11]
  • 10000 (1987–1990[11][23]) 30 kpl[23]
  • 7000 (1987–1994[11]) 144 kappaletta[18]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ https://virre.prh.fi/novus/home?execution=e1s10
  2. ↑ http://www.finnboat.fi/linked/fi/Finnboat_News_1-2019_netti.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ https://venemestari.fi/2021/06/02/kl-venevalmistaja-marino-oy-luovutti-osan-yhtiosta-tyontekijoilleen/
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah Jasu Siitarinen: Toimialamurroksen vaikutus asiakasarvonluontiin ja strategiseen markkinointiin venealalla. Case: Marino Oy Ab osuva.uwasa.fi. 2017.
  5. ↑ Marino APB - sipoolaista futurismia Kipparilehti.fi. 31.5.2010. Viitattu 3.3.2022.
  6. ↑ a b c d e f Vene 19 Båt: Liki legendaariset Marino-veneet jo 60 vuotta Venelehti.fi. 16.2.2019. Viitattu 3.3.2022.
  7. ↑ a b c d e f g h Finnboat News 1/2019 http://www.finnboat.fi/linked/fi/Finnboat_News_1-2019_netti.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ a b c d e f g Veljekset samassa veneessä Yrittajat.fi. 27.5.2018. Viitattu 3.3.2022.
  9. ↑ a b c KL: Venevalmistaja Marino Oy luovutti osan yhtiöstä työntekijöilleen – Venemestari venemestari.fi. Viitattu 4.3.2022.
  10. ↑ a b Venevalmistaja ryhtyi tekemään myös pulkkia www.itavayla.fi. 14.2.2018. Viitattu 4.3.2022.
  11. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Tarinamme Marino. Viitattu 3.3.2022.
  12. ↑ Satu Björn: Marinon viimeinen Fagerström jää eläkkeelle Venelehti.fi. 23.10.2022. Viitattu 27.2.2023.
  13. ↑ Pasi Lehtinen: Työntekijöistä tuli perheyrityksen osaomistajia Tärkeimmät talousuutiset | Kauppalehti. Viitattu 15.9.2022.
  14. ↑ Timo Sormunen: KELLARISTA KASVOI KAKSI VENETEHDASTA Ilta-Sanomat. 12.2.1999. Viitattu 27.2.2023.
  15. ↑ Kristoffer Åberg: Marino överraskade sina anställda – blev delägare till sitt eget jobb www.ostnyland.fi. Viitattu 27.2.2023. (ruotsi)
  16. ↑ a b KL: Venevalmistaja Marino Oy luovutti osan yhtiöstä työntekijöilleen – Venemestari venemestari.fi. Viitattu 14.9.2022.
  17. ↑ Oy Marino Ab - Päättäjät | Suomen Asiakastieto Oy www.asiakastieto.fi. Viitattu 14.9.2022.
  18. ↑ a b c d Käytetty: Marino 7000 - Saariston seikkailija Venelehti.fi. 30.12.2020. Viitattu 3.3.2022.
  19. ↑ KL: Venevalmistaja Marino Oy luovutti osan yhtiöstä työntekijöilleen – Venemestari venemestari.fi. Viitattu 14.9.2022.
  20. ↑ a b Klassikko: Marino Super – Luokkansa vauhdikkain Kipparilehti.fi. 27.4.2020. Viitattu 3.3.2022.
  21. ↑ Ann-Mari Huhtanen: Helsingissä kokoonnuttiin ajoihin aalloilla ja asvaltilla Helsingin Sanomat. 10.8.2009. Viitattu 3.3.2022.
  22. ↑ a b Marino APB 27 - Monikäyttöinen Venelehti.fi. 14.9.2010. Viitattu 4.3.2022.
  23. ↑ a b c Kokemuksia veneestäni: Marino 10000 - Tuhatsarjan suurin ja hintavin Kipparilehti.fi. 5.1.2022. Viitattu 3.3.2022.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Marino_(venemerkki)&oldid=22351822”