Marietta Šaginjan
.jpg)
Marietta Sergejevna Šaginjan (ven. Мариэ́тта Серге́евна Шагиня́н); (2. huhtikuuta (J: 21. maaliskuuta) 1888 Moskova, Venäjän keisarikunta – 21. maaliskuuta 1982 Moskova, Neuvostoliitto) oli venäläinen neuvostokirjailija.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marietta Šaginjan syntyi armenialaisen lääkärin ja vanhan kauppiassuvun tyttären perheeseen. Hän opiskeli filosofiaa ja julkaisi ensimmäisen teoksensa vuonna 1903. Šaginjanin symbolistinen runokokoelma Orientalia (1913) herätti suurta huomiota. Hänen vallankumousta edeltävien filosofisten pohdiskelujensa yhteenveto on vuonna 1923 ilmestynyt romaani Svoja sudba (”Oma kohtalonsa”).[1]
Šaginjan suhtautui innostuneesti lokakuun vallankumoukseen ja osallistui aktiivisesti 1920-luvun kirjallisuuselämään. Vuosina 1924–1925 hän julkaisi salanimellä Jim Dollar avoimesti propagandististen seikkailukertomusten sarjan Mess Mend.[2][3] Marietta Šaginjan oli nuorena symbolistirunoilija Zinaida Gippiuksen ihailija ja ystävä. Tämän hän yritti aktiivisesti painaa unohduksiin ja onnistui luomaan arvostetun uran ja laajan tuotannon Neuvostoliitossa.[4]
Ensimmäisen viisivuotissuunnitelman aikana Šaginjan kirjoitti kiitetyn tuotantoromaanin Gidrotsentral (Vesivoimala, 1931). Kirjailijan ensimmäinen Lenin-aiheinen teos Bilet po istorii (”Historian tenttikysymys”, 1938) sai sen sijaan ideologisen murskavastaanoton.[3][2] 1940- ja 1950-luvuilla Šaginjan kirjoitti lähinnä kuvauksia ja kirjallisuustieteellisiä tutkimuksia. Hän sai tohtorinarvon Taras Ševtšenkoa käsittelevästä kirjastaan (1944) ja Stalin-palkinnon kuvauskokoelmasta Putešestvije po Sovetskoi Armenii (”Matka Neuvosto-Armeniassa”, 1950). [5][6] Šaginjan palkittiin useasti, ja hänen historiallisia aiheita käsittelevät romaaninsa olivat suosittuja.[4] 1960-luvulla Šaginjan laati neliosaisen Lenin-aiheisen teossarjan, joka sai Lenin-palkinnon vuonna 1972. Kirjailijan muistelmat Tšelovek i vremja (”Ihminen ja aika”) ilmestyivät vuonna 1980.[6][5]
Šaginjan oli Neuvostoliiton kommunistipuolueen jäsen vuodesta 1942. Hänet on palkittu muun muassa Lokakuun vallankumouksen kunniamerkillä ja kahdella Leninin kunniamerkillä. Vuonna 1976 hän sai sosialistisen työn sankarin arvonimen.[5]
Suomennettu teos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Uljanovin perhe. Suom. Tyyne Perttu. Petroskoi: Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike, 1960.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 2. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006995-6
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Russkije pisateli, s. 570–571.
- ↑ a b Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 843–844. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3
- ↑ a b Russkije pisateli, s. 571–572.
- ↑ a b Ekonen, Kirsti. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 7. Stalinin varjossa 1930-1960. Neuvostokirjallisuus syntyy. Tuotantoromaani sosialistisen realismin ilmentäjänä”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 492. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450
- ↑ a b c Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 29, s. 272. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1978.
- ↑ a b Russkije pisateli, s. 572–573.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Marietta Šaginjanin teoksia Lib.ru-sivustolla (venäjäksi)
