Mariankirkko (Neubrandenburg)
| Mariankirkko | |
|---|---|
| St. Marienkirche | |
 Mariankirkko vuonna 2007. |
|
| Sijainti | Neubrandenburg, Saksa |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | kirkko, myöhemmin konserttitalo |
| Valmistumisvuosi | 1298 |
| Suunnittelija | konserttisali: Pekka Salminen |
| Rakennuttaja |
kirkko: rajakreivi Juhana I konserttisali: Neubrandenburgin kaupunki |
| Käyttäjä | Veranstaltungszentrum Neubrandenburg GmbH |
| Runkorakenne | tiili ja betoni |
| Julkisivumateriaali | tiili |
| Bruttoala | 6 500 m2 |
| Tilavuus | 42 220 m3 |
 |
|
Mariankirkko (saks. St. Marienkirche) on vuonna 1298 valmistunut kirkkorakennus Neubrandenburgissa Saksassa. Sen rakennutti Brandenburgin rajakreivi Juhana I, ja sitä uudistettiin 1832–1841. Kirkko tuhoutui pahoin toisen maailmansodan loppuvaiheessa. Kirkon raunioihin päätettiin tehdä konserttisali ja taidegalleria. Konserttisalin avajaiset olivat 2001, ja rakennus tunnetaan nykyään nimellä Neubrandenburgin konserttikirkko (saks. Konzertkirche Neubrandenburg).
Kirkkorakennus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Brandenburgin rajakreivi Juhana I määräsi vuonna 1248 rakennettavaksi Neubrandenburgin kaupungin ja kaupungin seurakuntakirkon. Mariankirkon vanhimmat osat ovat tornin alaosat ja sen pohjoispuolella oleva halli, jotka on muurattu luonnonkivestä (saks. feldstein (pellolta kerätty kivi)). Muutoin kirkko on muurattu tiilestä. Se vihittiin käyttöön vuonna 1298.[1] Kirkon keskilaivan holvi tuhoutui, kun kaupungissa raivosi tulipalo vuonna 1676.[2]
Kiinnostus goottilaiseen arkkitehtuuriin lisääntyi. Mecklenburg-Strelitzin suurherttua Yrjön määräyksestä kirkkoon tehtiin mittava uudistyö vuosina 1832–1841. Uudistyön arkkitehtina oli Friedrich Wilhelm Buttel. Hän säilytti kirkon alkuperäiset osat ja lisäsi puuttuvien osien tilalle goottilaista tyyliä olevia uudisosia. Samalla lisäysten tuli kuitenkin ilmentää vallitsevaa romanttista suuntausta.[1]
Pohjamuodoltaan Mariankirkko oli alun perin kolmilaivainen hallikirkko, jonka sivulaivat olivat leveydeltään puolet keskilaivasta. Keskilaivassa oli yhdeksän ristiholvia. Kirkon torni on länsipäädyssä. Itäpäädyn näyttävä seinä on suora, siinä on alaosassa kolme ikkunaa ja ulkopuoliset tukipilarit. Itäpäädyssä on käytetty tiilien lisäksi kiveä, runsaasti muototiiliä ja taidokasta muuraustekniikkaa. Päädyn kruunaa viisi fiaalia, koristeellista pikkutornia, jotka jakavat päätykolmion neljään osaan. Näissä osissa on holvikaaret, keskimmäisissä kaksi päällekkäin. Holvikaari-valeikkunoiden eteen on muurattu verhofasadiksi koristeellinen sauvasto ja ruususto (saks. maßwerk). Kirkon jokaisessa kulmassa on monikulmaiset porrastornit, jotka toimivat myös vinojäykisteinä.[1]
Toisen maailmansodan viimeisinä päivinä 29.–30. huhtikuuta 1945 noin 80 % Neubrandenburgin kaupungin historiallisesta keskustasta tuhoutui tulipalossa, kun puna-armeija jyräsi kaupungin.[3] Kirkosta jäi pystyyn vain tiiliset ulkoseinät ja osa tornista.[1]
Jälleenrakennus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ulkopuoli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1975 Meclenburgin evankelis-luterilainen kirkko, Neubrandenburgin kaupunki ja Neubrandenburgin hallinnollinen piirikunta (Bezirk) sopivat, että raunioituneeseen kirkkoon rakennetaan konserttisali ja sen ullakolle taidegalleria. Rakennustyöt alkoivat seuraavana vuonna. Neubrandenburgilaiset olivat tosin jo vuonna 1948 raivanneet kirkon päälaivan juhlistaakseen kaupunkinsa perustamisen 700-vuotispäivää.[3] Kirkon ulkoseinät restauroitiin ja siihen rakennettiin teräksiset vesikattorakenteet ja yläpohja ontelolaattasovellutuksena. Vesikaton kuormat tulivat ulkoseinien varaan, koska suunnitellusta käytöstä johtuen keskilaivaa kannattavat pilarit olisivat olleet tiellä eikä niitä siksi rakennettu uudelleen.[4]
Sisätilat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1989 kaupunki uusi päätöksen rakentaa kirkkoon konserttisali ja taidegalleria. Suunnittelijaksi valittiin aluksi neubrandenburgilainen arkkitehti Josef Walter. Kirkossa tehtiin 1994–1995 arkeologisia kaivauksia ja yleisö pääsi 1996 tutustumaan kirkon rakennustöihin. Samana vuonna taloussyyt pakottivat muuttamaan kirkon käyttösuunnitelmia. Vanhat suunnitelmat hyllytettiin ja konserttisalin rakentamiseksi järjestettiin Euroopan laajuinen arkkitehtikilpailu. Kilpailun voitti suomalainen arkkitehtitoimisto Pekka Salminen Oy. Muutostyön suunnittelu alkoi Salmisen johdolla vuonna 1997 ja rakentaminen 1998.[4]
Kirkon sisärakenteet on toteutettu pääosin betonirakentein, joiden pinnat ovat puhdasvalettuja ja sileitä. Entisen kirkkosalin takaosaan rakennettiin lämpiö. Sen ja konserttisalin välinen seinä on lasia. Seinän tukirakenteena on kapeat levymäiset betonipilarit, joihin 164-paikkainen urkuparvi osittain tukeutuu. Parvi on betonirakenteinen ja sen alapinta on porrastettu. Lämpiössä on parvikerrokset, jotka tukeutuvat kahteen 35 metriä korkeaan betoniseen torniin kuten yleisöporraskin. Tornien sisällä on hissi, varapoistumistieporras ja tekniikkakuiluja. Koska kirkkosali oli konserttisalin akustiikalle turhan leveä, sitä kavennettiin lisäämällä lasiset heijastinpinnat sivuseinien ylä- ja alaosaan.[4]
Kirkkosalin DDR:n aikainen betonikatto on peitetty valokatolla, joka on tehty erimuotoisista teräs–lasi-rakenteisista pyramideista. Pyramidit ohjaavat äänen akustiikan vaatimusten mukaisesti. Valokaton yläpuolinen tila on varusteltu teattereiden köysiullakon tapaan. Konserttisalin ulkoseinät on jätetty tiilipinnalle.[4]
Kirkon avajaiskonsertti pidettiin 13. heinäkuuta 2001.[2]
Konserttisalissa on 851 istumapaikkaa, joista 164 parvella. Salin tilavuus on 15 200 kuutiometriä.[5] Uudistustyön kustannukset olivat 1. rakennusvaiheessa 16,5 milj. euroa ja 2. vaiheessa 5,3 milj. euroa, jolla hankittiin muun muassa urut ja näyttämötekniikkaa.[4]
Kellot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marienkirchenin tornissa olleet viisi kirkonkelloa olivat olleet neubrandenburgilaisille niin tärkeät, että he olivat jopa maksaneet lunnaat estääkseen niiden tuhoamisen kolmikymmenvuotisen sodan aikana. Tämän jälkeen kellot vaurioituivat tulipaloissa ja tornisortumissa, ja lopulta ne varastettiin. Vuonna 2006 torniin saatiin viimein viisi uutta teräksistä kelloa.[6]
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marienkirchen konserttisali sai Suomessa vuoden 2001 Vuoden betonirakenne -palkinnon. Pääsuunnittelijan, arkkitehtitoimisto Pekka Salminen Oy:n lisäksi palkittiin kohteen rakennesuunnittelija insinööritoimisto Oy Matti Ollila & Co sekä yhteistyökumppanit, työmaan johdosta ja valvonnasta vastannut Bauleitung + Projektsteuerung Thoma + Noack, betonitöiden urakoitsija Bilfinger + Berger Bauaktiengesellschaft ja rakennuttaja, Neubrandenburgin kaupunki.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Architectur Veranstaltungszentrum Neubrandenburg GmbH. Arkistoitu 20.8.2012. Viitattu 10.6.2012. (saksaksi)
- ↑ a b Die Marienkirche im Spiegel der Geschichte Veranstaltungszentrum Neubrandenburg GmbH. Arkistoitu 20.8.2012. Viitattu 10.6.2012. (saksaksi)
- ↑ a b Time line Veranstaltungszentrum Neubrandenburg GmbH. Arkistoitu 18.6.2012. Viitattu 10.6.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Koivisto, Maritta: Marienkirchen konserttisali, Neubrandenburg, Saksa. Vuoden betonirakenne 2001. Betoni-lehti, 2002, nro 1. Betoniteollisuus ry. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 10.6.2012. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Technische Daten Veranstaltungszentrum Neubrandenburg GmbH. Arkistoitu 8.6.2012. Viitattu 10.6.2012. (saksaksi)
- ↑ Fünf Glocken Veranstaltungszentrum Neubrandenburg GmbH. Arkistoitu 28.4.2012. Viitattu 10.6.2012. (saksaksi)
- ↑ Vuoden betonirakenne 2001 –palkinnot suomalaissuunnittelijoiden saksalaiskohteille. Rakennustaito, 2002, nro 2. Rakennustieto Oy. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.6.2012.[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Konzertkirche Neubrandenburgin kotisivu (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi)
- Konzerhalle Marienkirche PES-arkkitehtien sivuilla. (englanniksi)