Marguerite Barankitse
| Marguerite Barankitse | |
|---|---|
.JPG) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1957 (ikä 66–67) Ruyigi, Burundi |
| Ammatti | opettaja, avustustyöntekijä |
| Muut tiedot | |
| Tunnustukset |
Pohjoinen–etelä-palkinto (2000) Neljän vapauden palkinto (2004) Nansen-palkinnolla (2005) |
| Järjestö | Maison Shalom |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Marguerite ”Maggy” Barankitse (s. 1957 Ruyigi, Burundi) on burundilainen opettaja ja ihmisoikeusaktivisti, joka perusti Maison Shalom -nimisen järjestön. Sen kautta Barankitse auttanut noin 30 000 lasta ensin Burundin sisällissodan aikana ja sen jälkeen löytämään turvaa ja koulutusta.
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marguerite Barankitse syntyi Ruyigin kaupungissa vuonna 1957. Hänet kasvatettiin tutsina. Hän oli kuusivuotias, kun hänen isänsä kuoli.[1]
Barankitse opiskeli opettajaksi Rusengossa ja teki jatko-opintoja Lourdesissa Ranskassa. Palattuaan Burundiin hän alkoi opettaa Ruyigissä ranskaa yläkoululaisille. Barankitse oli 23-vuotias, kun hän adoptoi yhden orvoksi jääneen oppilaansa ja seuraavina vuosina neljä oppilasta lisää.[2]
Barankitse opiskeli 1980-luvun lopulla hallintotiedettä Sveitsissä. Hän palasi sieltä Ruyigiin, jossa hän sai paikan hiippakunnan sihteerinä.[2]
Burundin sisällissodan hyväntekijä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Barankitse asui Ruyigiin lähistöllä, kun Burundin ensimmäisen demokraattisesti valitun presidentin Melchior Ndadayen murha käynnisti hutujen ja tutsien välisen sisällissodan, jossa kuoli yli 300 000 ihmistä. Kun tutsikapinalliset lähestyivät 24. lokakuuta 1993 Ruyigiä, Barankitse haki adoptiolastensa kanssa turvaa arkkipiispan asunnosta.[3]
Kaupungissa tapettiin 24. lokakuuta 72 ihmistä. Kapinalliset olisivat halunneet tappaa Barankitsenkin hutujen auttamisesta, mutta kukaan kapinallisista ei halunnut tappaa toista tutsia.[3] Hänelle kuitenkin kostettiin riisumalla hänet alastomaksi ja sitomalla tuoliin.[2]
Verilöylyn jälkeen Barankitse pystyi pelastamaan 25 lasta ja ottamaan nämä suojiinsa.[4] He saivat turvapaikan saksalaiselta avustustyöntekijältä, jonka luona he asuivat seitsemän kuukautta. Kun sisällissota raaistui entisestään, Barankitsen luokse alkoi tulla lisää lapsia lähistöltä.[2]
Kun Barankitsen orpolasten määrä kasvoi, hän joutui laajentamaan organisaationsa. Näin sai alkunsa Maison Shalom, joka sai alkuun tilapäismajoituksen Ruyigin hiippakunnan rakennuksista. Barankitse laajensi vuonna 1994 toimintaa myös Gisuruun ja Buteziin.[2] Maison Shalomin kautta Barankitse oli kesäkuuhun 2016 mennessä huolehtinut noin 30 000 lapsen turvasta ja koulutuksesta.[5] Maison Shalomin on tukenut myös HIV:n vastaista työtä ja perheiden yhdistämistä. Se on myös pyrkinyt auttamaan naisia ja lapsia, jotka palaavat Tansanian pakolaisleireiltä.[4]
Barankitsen työ on tunnustettu ympäri maailmaa. Hänet on palkittu muun muassa Pohjoinen–etelä-palkinnolla (2000), Neljän vapauden palkinnolla (2004) ja Nansen-palkinnolla (2005).[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Marguerite Barankitse Berkley Center for Religion, Peace, and World Affairs. Viitattu 29.4.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Maggy and Maison Shalom Maison Shalom Burundi Viitattu = 29.4.2018. Arkistoitu 30.4.2018. Viitattu 29.4.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Biography of Marguerite Barankitse African Success. Arkistoitu 15.10.2011. Viitattu 29.4.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Pagonis, Jennifer: “Angel of Burundi” to receive Nansen Refugee Award 29.4.2005. UNHCR. Viitattu 29.4.2018. (englanniksi)
- ↑ Kingsley, Patrick: 'Why does no one mention Burundi?' asks winner of new humanitarian award The Guardian. 11.6.2016. Guardian News and Media Limited. Viitattu 29.4.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mainson Shalom International (englanniksi) (ranskaksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
