Margrethe Munthe

Margrethe Munthe
Henkilötiedot
Syntynyt	27. toukokuuta 1860; Elverum, Ruotsi-Norja
Kuollut	20. tammikuuta 1931 (70 vuotta); Oslo, Norja
Kansalaisuus	Norja
Ammatti	opettaja
Vanhemmat	piirilääkäri Christopher Pavels Munthe (1816–84); Christine Margrethe Pavels Aabel (1827–87)
Puoliso	naimaton
Kirjailija
Äidinkieli	norja
Tuotannon kieli	norja
Tyylilajit	lastenrunot, lastennäytelmät
Esikoisteos	Kom skal vi synge (1905)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Margrethe Aabel Munthe (27. toukokuuta 1860 Elverum, Ruotsi-Norja – 20. tammikuuta 1931 Oslo, Norja) oli norjalainen opettaja ja kirjailija, joka on tunnettu erityisesti moralistisista lastenlauluteksteistään.^[1] Hänen runojaan pidetään ensimmäisinä norjaksi julkaistuina lastenlauluina.^[2]

Tausta

Munthe kasvoi lääkäriperheensä kotitilalla Elverumissa. Tilan nimi oli tuolloin Alfheim, mutta se tunnetaan nykyisin nimellä Munthegaarden. Hän oli järjestyksessä yhdeksäs kaikkiaan 14 sisaruksesta. Piirilääkäri-isä oli usein pitkillä matkoilla hoitamassa potilaitaan.^[2] Munthen suvussa oli useita Norjassa tunnettuja henkilöitä. Hänen setänsä oli upseeri, historioitsija ja kartografi Gerhard Munthe (1795–1876). Hänen veljiään olivat muun muassa eversti Hartvig Munthe (1845–1905), taiteilija Gerhard Munthe (1849–1929) ja kenraalimajuri Carl Oscar Munthe (1861–1952). Margrethe itse oli puolestaan Oslon yliopiston ylikirjastohoitaja Wilhelm Munthen (1883–1965) täti ja näyttelijä Hauk Aabelin (1869–1961) serkku.^[1]

Margrethe Munthe lähetettiin jo nuorena tyttönä kouluun Christianiaan, nykyiseen Osloon, jossa hän suoritti keskikoulututkinnon Nissens Pigeskole -yksityiskoulussa 1879. Kouluajan jälkeen hän oli vuoden synnyinkodissaan hoitamassa verran kolmea nuorempaa sisarustaan. Hän piti sittemmin yksityiskoulua Langesundissa, minkä jälkeen hän suoritti korkeamman asteen opettajatutkinnon Kristianiassa 1883.^[1]

Elämä ja ura

Työuransa pääosan Munthe toimi opettajana. Hän aloitti vuodesta 1888^[3] vuoteen 1902^[4] asti Vaterland skolessa. Erikoista asiassa oli, että Vaterland oli tuolloin Kristianian köyhimpiä ja hädänalaisimpia alueita. Willy Aagren mukaan Munthe valitsi tietoisesti sen työpaikakseen, vaikka hänellä olisi ollut valinnanvaraa työskennellä myös vauraammilla alueilla.^[3] Vuonna 1900 Munthe opiskeli lasten kuvaamataito-opetusta stipendiaattina Britanniassa. Työ lasten parissa oli pohjana Munthen kirjoitusharrastukselle. Hänen erikoisalaansa olivat laulut ja leikit, joita hän käytti hyväkseen myös opetuksessa.^[1] Munthe opetti runoutta, laulua ja myöhemmin myös piirustusta ja maalausta. Hän piti oppilaitaan suuressa arvossa, vaikka onkin jälkeenpäin laulutekstiensä pohjalta saanut ankaran maineen. Hänen kerrotaan runoilleen jokaisen oppilaansa syntymäpäiväksi kullekin oman onnittelulaulun.^[2]

Oslon kaupunginarkiston mukaan^[5] Munthe siirtyi vuonna 1902 kaupungin laitamille, Bøltelokkan kouluun, missä hän työskenteli 18 vuotta. Arkisto kertoo hänen siirtyneen Lilleborgin kouluun 1. elokuuta 1920, mutta todennäköisesti hän ei työskennellyt siellä lainkaan, vaan jäi sairausloman jälkeen eläkkeelle 60-vuotiaana.^[4] Oslon kaupunginarkiston mukaan Munthe on joutunut jakamaan joitakin kertoja myös ruumiillista kuritusta oppilaitaan kohtaan, muun muassa valehtelemisesta, varkauksista ja pinnaamisesta. Piiskaamisrangaistus annettiin yleensä toisen opettajan, tai joissakin tapauksissa isän tai äidin läsnä ollessa. Toisaalta arkistot kertovat hänen oppilaidensa saaneen useimmiten hyviä arvosanoja.^[4]

Luonteeltaan Munthea on kuvattu individualistiksi, joka ei liiemmälti ottanut osaa aikansa aatteelliseen tai järjestötoimintaan. Hän ei tiettävästi ollut mukana esimerkiksi vuosisadan alun naisasialiikkeessä, opettajien ammattiorganisaatioissa, eikä kirjallisuusseuroissa.^[3] Eläkkeellä Munthe vietti useita vuosia Italiassa.^[1]

Kirjallinen tuotanto

Lastenrunot

Margrethe Munthen runoja pidetään ensimmäisinä norjaksi julkaistuina lastenlauluina.^[2] Hänen teksteilleen on tunnusomaista, että ne sijoittuvat lasten päivittäiseen elämään: leikkeihin, kouluun, kotiin, sekä lasten kanssakäymiseen toistensa ja aikuisten kanssa. Runot sijoittuvat helposti samaistuttaviin tilanteisiin, ja ne on muotoiltu pieniksi kertomuksiksi tai tilannekuviksi. Munthen runoihin sisältyy useimmiten opetus, kuinka lasten tulisi käyttäytyä. Joitakin runoja on pidetty suoraan moralisoivina, kuten Bare se, men ikke røre, Nei, nei gutt ja Sladrehank skal selv ha bank. Eräissä runoissa lapsi on kertojana, ilmaisten runon opetuksen minä-muodossa. Kokoelmissa on myös silkkoja ilonilmauksia, kuten Hurra, det sner! sekä Akevise. Muutamat runot pohjautuvat myös kansalliseen tarinankerrontaperinteeseen.^[1]

Kaikki Munthen runot on kirjoitettu aikanaan tunnettuihin ja yksinkertaisiin melodioihin, joita on helppo laulaa.^[1] Hän etsi ja löysi taitavasti lauluihinsa sopivia aikansa melodioita. Esimerkiksi joululalun På låven sitter nissen melodiaksi on lainattu eräs saksalainen reinleder.^[3] Kansanomaiset melodiat toimivat osaltaan keventävänä vastapainona moralistisille teksteille, mitä on pidetty laulujen pitkäikäisyyden eräänä perustekijänä. Runot on kirjoitettu perinteisellä muotokielellä, kiinteällä ja säännönmukaisella runomitalla.^[1]

*Kom, skal vi synge* 2. laulukokoelman 5. painoksen kansikuva vuodelta 1909 (Lisbeth Bergh)

Muu tuotanto

Munthe julkaisi myös joululauluiksi tarkoitettuja runoja, pari pienempää kokoelmaa lauluja ja laululeikkejä, sekä neljä lasten komedianäytelmää.^[1]

Julkaisut

Kom, skal vi synge. Barnesanger for hjem og skole (Lastenlauluja kotiin ja kouluun), 1905
Kom, skal vi synge, 2. kokoelma, 1907
Saa leker vi litt. Laulu- ja voimisteluleikkejä, 1911
Aase fiskerpike. Satukomedia, lauluja norjalaisiin kansansävelmiin (kuvitus: A. Bloch), 1912
Nu synger vi om dyrene vore, 1916 (3. painos 1948)
Askepot ja Den nysgjerrige kone. Lastenkomedioita (kuvitus: P. Aabel), 1917
Kom, skal vi synge, 3. kokoelma, 1918
Prinsessen og det halve rike. Lastenkomedia, 1923
Kom skal vi synge, kokoelma (kuvitus: O. Engebrigtsen), 1946 (22. painos 2002)^[1]

Perintö

Vaikutus

Munthen lastenrunot saivat laajan suosion vastikään itsenäistyneen Norjan kuningaskunnan kansallismielisessä nosteessa, mitä hän Willy Aagren mukaan käytti myös tietoisesti hyväkseen.^[3] Hänen vaikutuksensa myöhempäänkin norjalaiseen lastenrunouteen oli suuri. Munthen myötä muodostui vahva traditio, jossa lastenrunoissa tuli olla moraalinen opetus, kiinteällä muotokielellä ilmaistuna. Munthen tapaa kirjoittaa lapsista näille luonteenomaisessa ympäristössä on pidetty aikanaan luovana ajatuksena. Hänen parhaat runonsa antavat elävän ilmaisun aidoille tunteille ja kokemuksille.^[1]

Munthen lauluja lauletaan yhä, vaikka niiden sanoma sinänsä ei olisikaan enää erityisen ajankohtainen. Tekstejä pidettiin moralistisina ja pikkuporvarillisina erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla, ja niitä poistettiin tuolloin useimmista lukukirjoista. Laulut elivät kuitenkin edelleen kansan suussa vanhemmilta lapsille sekä lukuisten suosittujen levytysten kautta. Munthen lauluista tuli ”sallittuja” uudelleen 1990-luvulla, jolloin niitä alettiin pitää enemmänkin hauskoina jäänteinä menneestä ja hieman merkillisestä maailmasta. Tekstien moralisoivasta ja osoittelevasta mentaliteetista huolimatta, helppo laulettavuus ja tietty ajaton elämänviisaus on kuitenkin kestänyt ajan hammasta.^[6]

Levytyksiä

Munthen lauluja on levytetty lukuisia kertoja. Bergjentene-lauluyhtyeen tekemät kaksi EP-levyä, Kom skal vi synge (1963) saivat paljon radioaikaa vuosikausien ajan Norjassa. Sitäkin suositummiksi levytyksiksi nousivat Wenche Myhren vuosien myötä tekemä kolmen LP-levyn sarja, Sanger fra dengang mor var liten (1967, 1976 ja 1981), joista etenkin ensimmäisellä ja kolmannella levyllä oli pääasiassa Munthen lastenlauluja. Keskimmäisellä levyllä niitä oli tosin vain kaksi. Levyt tehtiin yhteistyössä kapellimestari Sigurd Jansenin johtaman suuren orkesterin kanssa, ja niistä tuli Myhren myydyimpiä levyjä. Toisaalta Myhreä myös kritisoitiin aikanaan voimakkaasti ”taantumuksellisten” ja konservatiivisten laulujen levyttämisestä.^[6]

Myös Åse Thoresen ja Ingebrigt Davik levyttivät kaksi Munthe-levyä, Kom skal vi synge (1972) ja Kjære kom og dans med meg (1974). Levyt muodostivat osaltaan pohjaa useammillekin nostalgisille televisio-ohjelmille. Munthen lauluista tehtyjä levytyksiä on mukana myös Kari Bremnesin, Geirr Lystrupin ja Line Ivarsonin esittäminä norjalaisella lastenlaulukokoelmalevyllä Våre beste barnesanger sekä Karin Krogin lastenlaululevyllä Det var engang. Karin Krog synger barnesanger. (1994). Viimeisimpiä levytyksiä on CD I barneværelset med Margrethe Munthe (1996) osana Mari Maurstadin ja Kari Stokken tekemää lastenlaululevykokoelmaa.^[6]