Margreta Elkins
Margreta Elkins (s. Margaret Ann Enid Geater; 16. lokakuuta 1930 Brisbane – 1. huhtikuuta 2009 Brisbane) oli australialainen mezzosopraano. Lapsena hän lauloi koulun kuorossa, osallistui laulukilpailuihin ja opiskeli myös pianonsoittoa. Hän avioitui 19-vuotiaana laivastossa työskennelleen Henry "Ike" Elkinsin kanssa.[1]
Elkins lauloi muiden muassa Luciano Pavarottin, Maria Callaksen ja Joan Sutherlandin kanssa. Hän jäi kansainvälisellä urallaan Sutherlandin varjoon. Hän kuitenkin esiintyi Australian oopperan lisäksi muun muassa Covent Gardenissa. Australiassa hänen katsottiin laajalti kuuluvan maan suurimpien laulajien joukkoon. Elkins lauloi Benjamin Brittenin Kesäyön unelman Lontoon-ensiesityksessä (1961) ja Michael Tippettin King Priamin ensimmäisessä Britannian-esityksessä (1962). Vuonna 1964 Elkins osallistui Noël Cowardin ja Margot Fonteynin kanssa Winston Churchillin 90-vuotisjuhlaesitykseen. Hän kieltäytyi tarjouksista päästä esiintymään Glyndebournen festivaalille, Metropolitan-oopperaan ja Bayreuthin oopperajuhlille.[1]
Oopperoihin, joissa Elkinsillä oli rooleja, kuuluivat Norma, Lucia di Lammermoor (Donizetti) ja Valkyyria sekä Cavalleria rusticana (2002), jonka esityksessä hän lauloi Queenslandin oopperassa vielä 72 vuoden iässä. Elkinsin levytysten joukossa on arvostettu tulkinta Edward Elgarin teoksesta Sea Pictures. Tällä levyllä häntä kuullaan Queenslandin sinfoniaorkesterin kanssa. Saksassa vuonna 2001 löydettiin 40 vuotta aiemmin tehty, pitkään kadonneenna ollut levytys, jolla Elkins laulaa aarian Malcolm Williamsonin säveltämästä The Growing Castlesta.[1]
Elkins opetti Queenslandin konservatoriossa ja toimi opetustehtävissä myös Hongkongissa. Joan Priest kirjoitti Elkinsistä, Marilyn Richardsonista ja Lisa Gasteenista yhteisen elämäkertateoksen (Flight of Divas, 2004). Elkins oli Australian ritarikunnan jäsen vuodesta 1985 ja sai Queenslandin yliopistosta kunniatohtorin arvon 1986. Hän kuoli 78-vuotiaana, jolloin häntä jäivät kaipaamaan mies ja tytär.[1]
