Marc-René de Montalembert

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Marc-René de Montalembert, Maurice Quentin de La Tourin maalaama muotokuva noin vuodelta 1753.

Marc-René de Montalembert (16. heinäkuuta 1714 Angoulême – 29. maaliskuuta 1800 Pariisi) oli ranskalainen markiisi, kenraali ja sotilasinsinööri, joka uudisti linnoitusten suunnittelussa käytettyjä periaatteita. Montalembertin oppien mukainen linnoitusjärjestelmä oli Euroopassa yleisessä käytössä 1800-luvun alkupuolella.[1]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Montalembert liittyi Ranskan ratsuväkeen vuonna 1732.[1][2] Hän osallistui muun muassa Puolan perimyssotaan (1733–1738), Itävallan perimyssotaan (1740–1748) ja seitsenvuotiseen sotaan (1756–1763).[1] Viimeksi mainitun sodan aikana hän oli vuosina 1757–1758 Ranskan sotilasedustajana Ruotsin sekä vuosina 1759–1760 Venäjän armeijassa.[2] Ollessaan Ruotsissa Montalembert tutustui vuonna 1758 Erik Dahlberghin suunnittelemiin linnoitusrakennelmiin kuten torneihin ja kasematteihin, jotka mahdollisesti vaikuttivat hänen myöhempään työhönsä.[2][3] Montalembert sai vuonna 1761 kenraalimajurin (maréchal de camp) arvon.[4] Hänet valittiin Ranskan tiedeakatemian jäseneksi.[5]

Montalembert alkoi kehitellä ideoitaan linnoitusten suunnittelusta 1750-luvulla. Linnoitussuunnittelua hallitsivat tuolloin Sébastien de Vaubanin oppien mukaiset tähdenmuotoiset linnoitukset. Montalembert näki linnoitukset periaatteessa vain hyökkäävän vihollisen tulittamiseen tarkoitettuina valtavina kiinteinä pattereina, joten hän pelkisti Vaubanin monimutkaiset linnoitusmallit yksinkertaisiksi monikulmioiksi.[1] Ulostyöntyvien bastionien sijasta Montalembert kannatti päälinnoituksen ympäröimistä erillisten sivulinnoitusten ketjulla.[1][2] Linnoituksen tykistön hän suositteli keskitettäväksi donjon-keskustornien tapaisiin korkeisiin ja järeisiin kasematteihin, kun taas vallihautoja tulisi puolustaa sivustasta kaponieereilla.[3][2] Tärkeimmät Montalembertin suunnittelemat linnoitukset sijaitsivat Anklamissa, Stralsundissa, Aix-en-Provencessa ja Île d’Oléronilla.[1] Vuosina 1779–1783 hän johti île-d’Aixin rannikkolinnoituksen rakentamista ja puolusti sitä englantilaisia vastaan.[4]

Ranskan armeijan vanhoillinen insinöörikunta vastusti pitkään Montalembertin ajatuksia ja jarrutti hänen teorioidensa julkistamista.[1] Kun Montalembert esitteli kehittämiään periaatteita ensi kerran vuonna 1761, sotaministeri Étienne François de Choiseul kehotti häntä olemaan julkaisematta niitä, jotta Ranska voisi hyötyä uusista innovaatioista ennen muita maita. Kun vuodet kuluivat eikä Ranskan armeija osoittanut kiinnostusta uusien periaatteiden käyttöönottoon, päätti Montalembert julkaista teoriansa. Hänen 11-osainen pääteoksensa La Fortification perpendiculaire ilmestyi vuosina 1776–1794. Vuonna 1777 julkaistiin myös Montalembertin kolmiosainen kirjeenvaihto, jossa hän kuvaa muun muassa Ruotsin osuutta seitsenvuotisessa sodassa.[2] Ranskan suuren vallankumouksen aikana Montalembert pakeni joksikin aikaa ulkomaille, mutta palasi myöhemmin kotimaahansa ja toimi Lazare Carnot’n neuvonantajana.[1] Montalembertin linnoitusmenetelmät otettiin 1800-luvun alussa käyttöön ympäri Eurooppaa.[1][2]

Ranskalainen historioitsija ja kreivi Charles Forbes de Montalembert oli markiisi Montalembertin veljenpojan poika.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i Marc-René, marquis de Montalembert (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 13.1.2022.
  2. ↑ a b c d e f g h Nordisk familjebok (1913), p. 967 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 13.1.2022.
  3. ↑ a b Marc René de Montalembert (ruotsiksi) Nationalencyklopedin. Viitattu 13.1.2022.
  4. ↑ a b Marc René, marquis de Montalembert (ranskaksi) Encyclopédie Larousse. Viitattu 13.1.2022.
  5. ↑ Marc-René de Montalembert (1714-1800) (englanniksi) Ranskan kansalliskirjasto. Viitattu 13.1.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Marc-René_de_Montalembert&oldid=22216749”