Maria Kristiina (Espanjan kuningatar, 1806–1878)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maria Kristiina, Vicente López Portañan maalaama muotokuva vuodelta 1830.

Maria Kristiina (esp. María Cristina; 27. huhtikuuta 1806 Napoli (toisten tietojen mukaan Palermo), Molempain Sisiliain kuningaskunta – 23. elokuuta 1878 Sainte-Adresse, Ranska)[1][2] oli Espanjan kuninkaan Ferdinand VII:n puoliso ja tämän kuoltua Espanjan sijaishallitsija tyttärensä, kuningatar Isabella II:n alaikäisyyden aikana vuosina 1833–1840. Maria Kristiinan sijaishallitsijakautta leimasi ensimmäisenä karlistisotana tunnettu sisällissota kruununperimyksestä.

Suku ja avioliitto Ferdinand VII:n kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maria Kristiina oli Molempain Sisiliain kuninkaan Frans I:n ja tämän toisen puolison, Espanjan infanta Maria Isabellan toiseksi vanhin tytär. Hänen äidinpuoleinen isoisänsä oli Espanjan kuningas Kaarle IV.[1][3] Maria Kristiinalla oli 11 sisarusta.

Maria Kristiina nai Espanjaa itsevaltaisesti hallinneen Ferdinand VII:n joulukuussa 1829.[1][3] Ferdinand oli Maria Kristiinan eno, joten avioliiton solmiminen edellytti poikkeusluvan pyytämistä Vatikaanilta. Häät vietettiin 9. joulukuuta 1829 Kuninkaallisessa palatsissa Aranjuezissa, johon Maria Kristiina oli edellisenä päivänä saapunut vanhempiensa sekä veljensä, Trapanin kreivi Francisco de Paulan kanssa. Avioliitto ratifioitiin 11. joulukuuta Atochan Neitsyt Marian basilikassa Madridissa.[2]

Koska aiemmin jo kolmesti naimisissa olleelle Ferdinand VII:lle ei ollut syntynyt poikia, hän muutti kruununperimysjärjestystä Maria Kristiinan toiveesta 29. maaliskuuta 1830 annetulla pragmaattisella sanktiolla siten, että myös kuninkaan naispuolinen jälkeläinen voisi periä kruunun. Tämän seurauksena kruununperijän asema siirtyi Ferdinandin nuoremmalta veljeltä Don Carlosilta Maria Kristiinan ja Ferdinandin esikoistyttärelle Isabellalle tämän syntyessä lokakuussa 1830.[1][3] Vuonna 1832 Maria Kristiinalle ja Ferdinandille syntyi toinen tytär, prinsessa María Luisa Fernanda.[2]

Sijaishallitsijakausi ja myöhemmät vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Ferdinand VII kuoli 29. syyskuuta 1833, Maria Kristiina nimettiin kaksivuotiaan Isabellan sijaishallitsijaksi ja sai siten periaatteessa absoluuttisen vallan. Don Carlos ja monet muut eivät kuitenkaan hyväksyneet perimysjärjestyksen muuttamista, ja karlistit aloittivat sisällissodan vain muutaman päivän kuluttua.[1][3] Espanjan liberaalit asettuivat vapaamielisempänä pidetyn Maria Kristiinan hallituksen tueksi, kun taas monet vanhoilliset tahot tukivat Don Carlosta.

Maria Kristiinan hallinto kärsi epävakaudesta, sillä hänen liberaalit tukijansa eivät olleet tyytyväisiä hänen toimintaansa hallitsijana. Toisaalta myös itsevaltiuden tukijoilla oli edelleen epäilyksiä häntä kohtaan. Maria Kristiina solmi vuonna 1833 pian miehensä kuoleman jälkeen salaa morganaattisen avioliiton kaartinkapteeni Agustín Fernando Muñozin kanssa, mikä sai monet aiemmat tukijat kääntymään häntä vastaan. La Granjassa puhjenneen kapinan jälkeen Maria Kristiina joutui toukokuussa 1836 palauttamaan voimaan vapaamielisen vuoden 1812 perustuslain ja siten luopumaan itsevaltiudesta. Sota karlisteja vastaan päättyi kuningattaren tukijoiden voittoon, mutta vuonna 1840 vaikutusvaltainen kenraali Baldomero Espartero pakotti Maria Kristiinan luopumaan sijaishallitsijuudesta.[1]

Maria Kristiina 1860-luvulla.

Maria Kristiina siirtyi maanpakoon Ranskaan. Kun Isabella II marraskuussa 1843 julistettiin täysi-ikäiseksi, hän salli äidilleen paluun Espanjaan. Maria Kristiina palasikin seuraavana vuonna, jolloin myös hänen toinen avioliittonsa tunnustettiin virallisesti ja hänen aviomiehelleen Muñozille annettiin Rianzaren herttuan ja Espanjan granden arvot. Kun Maria Kristiina pyrki sekaantumaan maan hallintoon, hänet pakotettiin vuonna 1854 uudelleen maanpakoon.[3] Hän kuoli vuonna 1878 Ranskan Sainte-Adressessa 72-vuotiaana. Hänet haudattiin Espanjaan Ferdinand VII:n vierelle El Escorialin luostarin kuninkaiden pantheoniin.[2]

Lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avioliitosta Ferdinand VII:n kanssa:

  • Isabella II (1830–1904), Espanjan hallitsija
  • María Luisa Fernanda (1832–1897), prinsessa

Agustín Fernando Muñozin kanssa:

  • Maria de los Desamparados (1834–1864), Vista Alegren kreivitär, puoliso ruhtinas Władysław Czartoryski
  • Maria de los Milagros (1835–1903), Castillejon markiisitar, puoliso ruhtinas Filippo Massimiliano Del Drago de Mazzanon e Antuni
  • Agustín Maria (1837–855), Tarancónin herttua
  • Fernando Maria (1838–1910), Riansaresin ja Taranconin herttua
  • Maria Cristina (1840–1921), La Isabellan markiisitar
  • Juan Bautista (1841–1863), Recuerdon kreivi
  • Antonio Muñoz y de Borbón (1842–1847)
  • Jose Maria (1843–1863), Gracian kreivi

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f María Cristina de Borbón (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 21.10.2015.
  2. ↑ a b c d María Cristina de Borbón dos Sicilias | Real Academia de la Historia dbe.rah.es. Viitattu 29.7.2024.
  3. ↑ a b c d e Nordisk familjebok (1912), s. 936 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 21.10.2015.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Maria_Kristiina_(Espanjan_kuningatar,_1806–1878)&oldid=22756143”