Manuskala
| Manuskala Манушкино, Manuškino |
|
|---|---|
 Manuskala. |
|
  Manuskala |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Alue | Leningradin alue |
| Piiri | Seuloskoin piiri |
| Kunta | Rosmittala |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kylä |
| Väkiluku (2011) | 15 |
Manuskala[1] (ven. Ману́шкино, Manuškino) on kylä Leningradin alueen Seuloskoin piirin Rosmittalan kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Karjalankannaksen eteläosassa 12 kilometriä Rosmittalasta kaakkoon. Kylässä on 15 asukasta (vuonna 2011)[2].
Kylä mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1500. Se koostui kahdesta osasta, Suuresta ja Pienestä Manuskalasta, joiden asukkaat olivat etupäässä Kelton luterilaiseen seurakuntaan kuuluneita inkerinsuomalaisia.
Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 Suuressa-Manuskalassa oli 174 savakkoa ja 41 suomalaista sekä kaksi venäläistä perhettä, Pienessä-Manuskalassa 91 savakkoa, 22 suomalaista ja kolme venäläistä perhettä. Kylien talonpojat olivat 1860-luvulle saakka tilanomistajan maaorjia. 1800–1900-lukujen vaihteessa Manuskala kuului Pähkinälinnan kihlakunnan Kelton volostiin. Vuonna 1892 sinne avattiin zemstvon ylläpitämä koulu.
Vuoden 1926 väestönlaskennan mukaan Suuressa-Manuskalassa asui 339 inkerinsuomalaista ja 7 venäläistä, Pienessä-Manuskalassa 272 inkerinsuomalaista ja 36 venäläistä. Kylät muodostivat Manuskalan kyläneuvoston, johon kuului myös Juoksulan kylä. Vuonna 1931 ne liitettiin Pappilanaution suomalaiseen kyläneuvostoon. Inkeriläiset karkotettiin muualle Neuvostoliittoon toisen maailmansodan aikana vuonna 1942. Nykyinen Manuskala käsittää entisen Suuren-Manuskalan kylän, mutta Pienenkin-Manuskalan paikalla on vielä muutamia taloja.
Manuskalan lähellä on toimiva hiekkalouhos ja laskuvarjohyppääjien käyttämä lentokenttä. Tuprovaan johtavan tien eteläpuolelle rakennetaan uutta omakotialuetta. Sannikon ja Paulovan välisellä rautatiellä oleva Manuskalan asema sijaitsee viisi kilometriä kylästä lounaaseen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 141. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 9.5.2013).
- ↑ Projekt generalnogo plana munitsipalnogo obrazovanija Razmetelevskoje selskoje poselenije Vsevoložskogo munitsipalnogo raiona Leningradskoi oblasti. Tom II: Materialy po obosnovaniju projekta generalnogo plana. Kniga 1: Pojasnitelnaja zapiska, s. 26 2011. Razmetelevo: Matvejev i K. Viitattu 9.5.2013. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]