Manon Lescaut (kirja)
| Manon Lescaut | |
|---|---|
| Histoire du chevalier des Grieux et Manon Lescaut | |
 Manon Lescaut'n vuoden 1753 kansi. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kieli | ranska |
| Genre | romaani |
| Suomennos | |
| Suomentaja |
|
| Kustantaja | Karisto, Tammi, Kirjayhtymä |
| Julkaistu | 1916, 1954, 1968 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Manon Lescaut (ransk. Histoire du chevalier des Grieux et Manon Lescaut on vuonna 1731 ilmestynyt abbé Prévost'n kirjoittama romaani. Romaani on suomennettu kolme kertaa, suomentajina Jalmari Hahl (1916), J. A. Hollo (1954) ja Ulla Summala (1968).
Manon Lescaut on ainoa Prévost'n romaaneista, joka on jäänyt eloon. Alkujaan sensuuri esti sen julkaisun Ranskassa, mutta myöhemmin se on ollut suosittu ja sitä ovat hyödyntäneet niin kirjailijat kuin oopperasäveltäjätkin teoksissaan: Chateaubriandin Atala, Victor Hugon Marion de Lorme, Alexandre Dumas nuoremman Kamelianainen. Théodore Barrière ja Marc Fournier ovat käsitelleet aihetta näytelmässä, Jules Massenet ja Giacomo Puccini oopperassa, ja samaa aihetta käsittelee Carl Jonas Love Almqvistin Colombine.[1][2] Tarinasta on tehty myös muutamia elokuvia, kuten Henri-Georges Clouzot'n käsikirjoittama ja ohjaama Manon viettelijätär (1948)[3].
Kertomus on myöhempien intohimoromaanien esikuva. Se kertoo intohimojen valtaan joutuneesta aatelismiehestä, joka menettää moraalinsa ja itsekunnioituksensa.[4]
Teos perustuu pääasiassa Prévost'n nuoruudenaikaiseen rakkaussuhteeseen lukuun ottamatta tarinan loppua, sillä Prévost ei lähtenyt rakastettunsa mukana laivalla Amerikkaan vaan päätyi tajuttomana tienpientareelle, mutta rakastettu jatkoi matkaansa, eikä Prévost nähnyt häntä enää koskaan.[5] Tarinan päähenkilöt ovat kaunotar Manon ja nuori aatelismies des Grieux. Grieux rakastuu ensisilmäyksellä nähdessään naisen laskeutuvan postivaunuista. Grieux lähestyy naista, joka kertoo muka olevansa menossa luostariin vanhempiensa painostuksesta. Kun nuorukainen paljastaa tunteensa, naisen suunnitelmat peruuntuvat ja pariskunta pakenee mennäkseen naimisiin Pariisissa. Avioliittoa he eivät kuitenkaan solmi.[4]
Suomennettu teos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Abbé Prévost: Manon Lescaut: romaani, suom. Jalmari Hahl. Hämeenlinna: Karisto 1916. Vapaasti luettavana verkossa
- Abbé Prévost: Manon Lescaut (Histoire du Chevalier des Grieux et de Manon Lescaut), suom. J. A. Hollo. Helsinki: Tammi 1954. Sarja: Elävä maailmankirjallisuus, 5.
- Abbé Prévost: Manon Lescaut (Histoire du Chevalier des Grieux et de Manon Lescaut), suom. Ulla Summala. Helsinki: Kirjayhtymä 1968. Sarja: Maailmankirjallisuuden mestareita. – 2. p. 1983 Helsinki: Kirjayhtymä 1983. Sarja: Maailmankirjallisuuden mestareita ISBN 951-26-2500-8
- Kuvitusta vuoden 1753 painoksesta.
-
-
-
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Prévost d’Exiles, Antoine François, Nordisk familjebok, 1915 (ruotsiksi)
- ↑ Puccini: Manon Lescaut, Metropolitan. Viitattu 9.9.2020 (englanniksi)
- ↑ Manon Elonet.
- ↑ a b Intohimoromaani Manon Lescault, viitattu 9.9.2020
- ↑ Jalmari Hahl, Elämäkerrallinen luonnos. teoksessa: Abbé Prévost, Manon Lescaut, Karisto, 1916 (Projekt Gutenberg)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Manon Lescaut (kirja) Wikimedia Commonsissa
- Pajari Räsänen, Prévost, Luennot. Romantiikkaa ennen & jälkeen.