Mangaani(III)oksidi
| Mangaani(III)oksidi | |
|---|---|
_oxide.jpg) |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Mn2O3 |
| Moolimassa | 157,88 |
| Ulkomuoto | Ruskea tai musta kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | > 900 °C (hajoaa)[2] |
| Tiheys | 4,8 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Mangaani(III)oksidi eli mangaaniseskvioksidi (Mn2O3) on mangaani- ja oksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Luonnossa sitä esiintyy brauniittimineraalina. Yhdistettä käytetään magneettisena materiaalina elektroniikkateollisuudessa.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mangaani(III)oksidi on huoneenlämpötilassa kiteistä ainetta ja sillä on kaksi eri kidemuotoa, jotka ovat α- ja γ-muodot. Näistä α-muodon alkeiskoppi on kuutiollinen ja väriltään se on ruskeaa. γ-Mn2O3 on alkeiskopiltaan tetragonaalista ja väriltään mustaa. Mangaani(III)oksidi on veteen liukenematonta, mutta liukenee happamiin liuoksiin. Aine voidaan pelkistää mangaani(II.III)oksidiksi kuumentamalla yli 900 °C:n lämpötilaan tai vedytyksen avulla. Happamissa olosuhteissa mangaani(III)oksidi hapettaa esimerkiksi kloridi-ionit klooriksi.[1][2][3][4][5][6]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mangaani(III)oksidin α-muotoa voidaan valmistaa kuumentamalla mangaanidioksidia tai muita mangaanisuoloja kuten -karbonaattia, -kloridia, -nitraattia tai -oksalaattia hapen läsnä ollessa 600–800 °C:n lämpötilaan.[2][3][5][6] Mustaa γ-muotoa voidaan valmistaa kuumentamalla mangaanihydroksidia hapettavissa olosuhteissa. Välivaiheena muodostuu mangaani(III)oksidin hydraattia.[5]
- 4 MnO2 → 2 Mn2O3 + O2
Mangaani(III)oksidia voidaan käyttää keramiikan ja lasin värjäykseen. Sillä on myös käyttöä katalyyttinä. Tärkein käyttö on kuitenkin elektroniikkateollisuudessa käytettävien magneettisten materiaalien ja puolijohteiden valmistus.[1][2][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 185. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b c d Arno H. Reidies: Manganese Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 21.12.2016
- ↑ a b c Kenneth Pisarczyk: Manganese Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 21.12.2016
- ↑ Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 621. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
- ↑ a b c Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1412. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.12.2016). (englanniksi)
- ↑ a b Bernard Moody: Comparative Inorganic Chemistry, s. 463. Elsevier, 2013. ISBN 9781483280080 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.12.2016). (englanniksi)