Manólis Glézos
| Manólis Glézos | |
|---|---|
| Μανώλης Γλέζος | |
 Manólis Glézos vuonna 2015. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. syyskuuta 1922 Náxos, Kreikka |
| Kuollut | 30. maaliskuuta 2020 (97 vuotta) Ateena, Kreikka |
| Poliitikko | |
| Puolue | Syriza |
| Asema |
Kreikan parlamentin jäsen (1958–1963, 1981–1986, 2012–2014) europarlamentaarikko (1984–1985, 2014–2015) |
| Kotipaikka | Ateena |
 Nimikirjoitus |
|
Manólis Glézos (kreik. Μανώλης Γλέζος; 9. syyskuuta 1922 Náxos – 30. maaliskuuta 2020 Ateena) oli kreikkalainen poliitikko, journalisti ja kirjailija, joka tunnetaan myös toiminnastaan toisen maailmansodan natsimiehityksen aikaisessa vastarintaliikkeessä. Vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa hänet valittiin Euroopan parlamenttiin vasemmistolaisesta Syriza-puolueesta. Glézos oli koko Kreikan eniten ääniä kerännyt ehdokas saatuaan 105 184 ääntä. Lisäksi hän oli vuonna 2014 valitun Euroopan parlamentin vanhin edustaja.[1]
Elämä ja poliittinen toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapsuus ja toinen maailmansota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Glézos syntyi Náxoksen saarella Apeíranthoksen kylässä, josta hän vuonna 1935 muutti perheineen Ateenaan. Vuonna 1940 hän aloitti opinnot Ateenan kauppakorkeakoulussa. Glézos oli mukana diktaattori Ioánnis Metaxásta vastustaneessa antifasistisessa liikkeessä vuodesta 1939 lähtien, jolloin Italia oli miehittänyt Dodekanesian saariston. Toisen maailmansodan sytyttyä hän yritti värväytyä Albanian rintamalla italialaisia vastaan taistelevaan Kreikan armeijaan, mutta häntä ei hyväksytty joukkoihin alaikäisenä. Italian ja Saksan miehitettyä koko Kreikan Glézos oli Punainen Ristin palveluksessa ja osallistui samalla myös miehittäjiä vastaan taistelleen vastarintaliikkeen toimintaan.[2]
Glézos ja toinen vastarintaliikkeen aktiivi Apóstolos Sántas kiipesivät 30. toukokuuta 1941 Ateenan Akropolis-kukkulalle ja repivät alas siellä kaupungin miehityksestä lähtien liehuneen hakaristilipun. Tempauksella oli suuri symbolinen merkitys kreikkalaisille, heistä tuli natsien vastaisen vastarinnan symboleja.[1] Lipun repimisen vuoksi Glézos oli sodan aikana kolmeen otteeseen sekä italialaisten että saksalaisten vankina. Hän onnistui pakenemaan syyskuussa 1944, mutta Glézoksen vanhempi veli Níkos joutui natsien teloittamaksi samana vuonna.[3]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sodan jälkeen Glézos työskenteli Kreikan kommunistisen puolueen äänenkannattajan Rizospastiksen toimittajana, ja hänet nimitettiin 1947 päätoimittajaksi, mutta sisällissodan aikana viranomaiset lakkauttivat lehden. Glézos pidätettiin elokuussa 1948, ja hän sai kuolemantuomion. Sitä ei kuitenkaan kansainvälisen vastustuksen vuoksi pantu täytäntöön[2] vaan muutettiin vuonna 1950 elinkautiseksi vankeudeksi. Seuraavana vuonna hänet valittiin vankeudesta huolimatta parlamenttiin EDA-puolueen jäsenenä. Glézos vapautettiin vuonna 1954 ja vangittiin uudelleen neljän vuoden kuluttua. Tällä kertaa häntä syytettiin vakoilusta Neuvostoliiton hyväksi, mikä oli tuohon aikaan yleinen vasemmistolaisiin kohdistettu syyte. Glézoksen koti- ja ulkomaisten tukijoiden painostuksen vuoksi hänet vapautettiin vuonna 1962. Vuotta aikaisemmin Glézos oli jälleen vankilatuomion aikana valittu maan parlamenttiin. Seuraavan kerran hänet vangittiin huhtikuussa 1967 tapahtuneen sotilasvallankaappauksen yhteydessä neljän vuoden ajaksi. Yhteensä Glézos oli vuosien 1948 ja 1971 välillä vankeudessa tai karkotettuna lähes 16 vuotta,[1] joista hän vietti vankilassa noin 12 vuotta.[3]
Paluu demokratiaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kreikan siirryttyä takaisin demokratiaan vuonna 1975 Glézos palasi politiikkaan. Hänet valittiin parlamenttiin vuosien 1981 ja 1985 vaaleissa sosialistisen PASOK-puolueen edustajana. Vuonna 1984 hänet äänestettiin myös Euroopan parlamenttiin.[3] Glézos vetäytyi valtakunnan politiikasta vuonna 1986 osallistuakseen synnyinkylässään Apeíranthoksessa tehtyyn hallinnolliseen kokeiluun, joka perustui "ruohonjuuritason" demokratiaan. Hän toimi vuoteen 1989 saakka kyläneuvoston puheenjohtajana.
1990-luvulta lähtien Glézos on jatkanut politiikassa eri vasemmistopuolueissa, viimeksi vuonna 2004 perustetussa Syrizassa. Vuonna 2012 hänet valittiin jälleen maan parlamenttiin ja vuonna 2014 Euroopan parlamenttiin. Hän oli toukokuussa 2014 pidettyjen Kreikan europarlamenttivaalien aikaan 90-vuotias ja näin ollen vanhin koskaan virassa ollut europarlamentaarikko.[4] Hän jätti Euroopan parlamentin heinäkuussa 2015.[5]
Kreikan talouskriisin aikana Glézos oli myös aktiivisesti mukana lukuisissa mielenosoituksissa, joiden yhteydessä hänet muun muassa pidätettiin helmikuussa 2012. Lisäksi mellakkapoliisi on ainakin kahdesti suihkuttanut Glézosta kyynelkaasulla.[3]
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sydänoireista kärsinyt Glezos joutui sairaalaan 18. maaliskuuta 2020 ja kuoli vajaat kaksi viikkoa myöhemmin.[6]
Kirjallinen työ
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Glézos kirjoitti artikkeleita sanomalehtiin 1940-luvulta lähtien ja julkaisi kuusi kirjaa, joista viimeisin on Kreikan toisen maailmansodan aikaista vastarintaliikettä käsittelevä teos vuodelta 2006. 1950-luvulla hän toimi myös kahden vasemmistolaisen sanomalehden päätoimittajana.[2]
Kunnianosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Glézokselle myönnettiin Maailman rauhanneuvoston rauhanpalkinto vuonna 1959 ja Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto 1963. Hän oli Patraksen, Thessalonikin ja Ateenan yliopistojen sekä Ateenan kansallisen teknillisen korkeakoulun kunniatohtori.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Meet the new faces ready to sweep into the European parliament 26.5.2014. The Guardian. Viitattu 28.5.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Manolis Glezos (09/09/1922 - ) Greece.com. Viitattu 28.5.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d At 91, Greece's resistance icon eyes European parliament return 22.5.2014. AFP. Viitattu 28.5.2014.
- ↑ http://www.theguardian.com/world/2014/may/26/meet-the-new-faces-in-the-european-parliament
- ↑ Oldest MEP & Veteran Politician Manolis Glezos Resigns from European Parliament 17.6.2015. Keep Talking Greece. Viitattu 30.3.2020. (englanniksi)
- ↑ Glezos, Greek who tore swastika from Acropolis in WW2, dies aged 97 30.3.2020. Reuters. Viitattu 30.3.2020.
- ↑ Excerpts from an interview and short bio of SYRIZA European Parliament candidate, Mr. Manolis Glezos 13.5.2014. Syriza. Viitattu 28.5.2014.[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Manólis Glézos Wikimedia Commonsissa
- Manólis Glézos Euroopan parlamentin jäsenet. Euroopan parlamentti.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
