Malombran linnan salaisuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Malombran linnan salaisuus
Malombra
Lyda Borelli.
Lyda Borelli.
Ohjaaja Carmine Gallone
Käsikirjoittaja Carmine Gallone (sovitus)
Perustuu Antonio Fogazzaron romaaniin Malombra (1881)
Kuvaaja Giovanni Grimaldi
Pääosat Lyda Borelli, Amleto Novelli
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Tuotantoyhtiö Cines
Ensi-ilta 15. helmikuuta 1917 (Rooma)
Kesto 1705/1500 metriä (81 min.)
Alkuperäiskieli mykkäelokuva italiankielisin välitekstein
Aiheesta muualla
IMDb

Malombran linnan salaisuus (ital. Malombra) on vuonna 1917 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Antonio Fogazzaron romaaniin perustuvan kauhuromanttisen melodraaman on ohjannut Carmine Gallone. Sen pääosaa esittää elokuvadiiva Lyda Borelli.

Orvoksi jäänyt Marina di Malombra pakotetaan asumaan setänsä, kreivi Cesare d’Ormengon Comojärvellä sijaitsevassa linnassa siihen saakka, kunnes hän menee naimisiin. Marina menettää järkensä ja luulee olevansa rakkautensa tähden kuollut sukulaistyttö Cecilia. Marina kostaa Cecilian puolesta tappaen setänsä ja rakastajansa Corrado Sillan. Lopuksi hän tekee itsemurhan heittäytymällä alas kalliolta.[1][2]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Lyda Borelli  Marina di Malombra  
 Amleto Novelli  Corrado Silla  
 Giulia Cassini-Rizzoto  kreivitär Salvador  
 Berta Nelson    
 Francesco Cacace-Galeota  kreivi Salvador  
 Augusto Mastripietri  kreivi Cesare  
 Amedeo Ciaffi  Steinegge  
 Noemi de Ferrari    
 Consuelo Spada  Edith  
 Giorgio Fini  [1][3]  

Tuotanto, teemat ja vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antonio Fogazzaron romaaniin Malombra (1881) perustuva[1] Malombran linnan salaisuus on yksi harvoista italialaisista kauhuromanttisista elokuvista[4]. Cinesin tuottama ja Carmine Gallonen ohjaama[1] elokuvasovitus on rakennettu kokonaan aikansa suurimpiin elokuvadiivoihin kuuluneen Lyda Borellin imagon ja ekspressionistisen, paikoin groteskinkin tulkinnan varaan[5]. Elokuvan päähenkilö on oikeudeton ja toimettomuuteen alistettu nainen, joka nousee kapinaan, mutta samalla tuhoaa itsensä[6]. Se sisältää myös tyypillisen diivaelokuvan kuva-ainekset kaikkine liioitteluineen[2].

Malombran linnan salaisuus oli yksi italialaisen mykkäelokuvan suurista menestyksistä[7]. Aikalaiskriitikki kiitti sen hienoa kuvausta ja varsinkin aitoja ulkokuvia, mutta piti elokuvan tarinaa suurelle yleisölle liian hitaana ja synkkänä. Myös pääosien esittäjiksi kaivattiin uusia kasvoja.[1] ”Loistokasta filmiä” esitettiin Helsingissä maaliskuussa 1919[8].

Fogazzoron romaanista on tehty myös kolme muuta elokuvasovitusta: Mario Soldatin Malombra vuodelta 1942, vuoden 1974 televisiosarja ja Bruno Gaburron pornahtava versio vuonna 1984[5].

Restaurointi ja VHS-julkaisu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan alkuperäisestä 1705 metrin pituudesta on säilynyt 600 metrin pituinen italiankielinen ensimmäinen kela ja espanjankielinen, Uruguayn elokuva-arkistosta peräisin oleva 1500 metrin versio. Bolognan elokuva-arkiston toteuttama mustavalkoinen restaurointi on julkaistu vuonna 1995 Michele Della Valentinan musiikilla varustettuna VHS-kasettina.[2][3]

  1. a b c d e Bianco e Nero, numero speciale: Il cinema muto italiano 1917 (1991), s. 172–173.
  2. a b c Silents, Please! silentsplease.wordpress.com. Viitattu 3.7.2016.
  3. a b Elokuvan alkutekstit.
  4. Brunetta, Gian Piero: The History of Italian Cinema: A Guide to Italian Film from Its Origins to the Twenty-first Century, s. 49. Princeton: Princeton University Press, 2009. ISBN 978-0-691-11988-5
  5. a b Lento, Mattia: Quattro attrici per Malombra labav.unito.it. Arkistoitu 2.2.2013. Viitattu 3.7.2016.
  6. Dalle Vacche, Angela: Diva: Defiance and Passion in Early Italian Cinema, s. 95, 178–179, 207–208. Austin: University of Texas Press, 2008. ISBN 978-0-292-71661-2
  7. Archivio Iconografico del Verbano Cusio Ossola archiviodelverbanocusioossola.com. Arkistoitu 18.8.2016. Viitattu 3.7.2016.
  8. Suomen Sosialidemokraatti, 12.3.1919.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]