Maksiimi

Maksiimilla tarkoitetaan lyhyttä kokemuksesta johdettua yleistä totuutta, periaatetta tai käyttäytymissääntöä. Maksiimi sisältää tyypillisesti jonkin elämänohjeen, joka usein on puettu mietelauseen (aforismin) muotoon. Käsite maksiimi on peräisin Aristoteleelta.

Suomen kielen sivistyssanana maksiimi tarkoittaa 'ajattelemisen tai toiminnan perusohjetta'. Tässä merkityksessä sanaa käytetään filosofiassa. Sen taustalla on keskiajan logiikan latinankielinen ilmaus propositio maxima. Sanatarkasti suomennettuna tämä tarkoittaa ”suurinta (tai ylintä) propositiota”, ts. sellaista väitelausetta, josta muut propositiot eli päättelylauseet on johdettu.

Maksiimi-sanaa käytetään myös kirjallisuustieteessä. Merkittävimpänä maksiimikokoelmana pidetään ranskalaisen kirjailijan ja herttuan François de La Rochefoucauldin (1613–1680) teosta Réflexions ou sentences et maximes morales (1665), johon on suuresti vaikuttanut oman aikansa kirjallisten salonkien keskustelutyyli. Maksiimien keksiminen kuului nimittäin salonkien suosittuihin seuraleikkeihin. Ranskalaiset aforismikirjailijat rupesivat myöhemmin käyttämään ilmaisun loppuosan ranskankielistä vastinetta maxime tarkoittamassa 'hyvin tiiviiksi kiteytettyä ajatusta', josta ikään kuin seuraa joukko alemman tason päätelmiä.

Esimerkkejä maksiimeista

• Aristoteles: ”Nuoren miehen ei sovi ilmaista ehdottomia elämänohjeita.”
• Carl von Clausewitz: ”Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin.”
• Einstein: ”Terve järki tarkoittaa ennakkoluuloja, jotka ihminen on kerännyt 18. ikävuoteensa mennessä.”
• Epiktetos: ”Ihmisen on mahdotonta oppia sitä, minkä hän luulee jo tietävänsä.”
• Benjamin Franklin: ”Kolme ihmistä voi säilyttää salaisuuden, jos kaksi heistä on kuollut.”
• Kardinaali Richelieu: ”Mikään ei ole valtiolle vaarallisempaa kuin ne, jotka yrittävät hallita kuningaskuntia kirjoista otettujen maksiimien avulla.”

Katso myös

• Kategorinen imperatiivi