Major League Baseball -kausi 2003
| Joukkueita | 30 |
|---|---|
| Runkosarja | |
| Kausi alkoi | 30. maaliskuuta 2003 |
| Kausi päättyi | 25. lokakuuta 2003 |
| Arvokkaimmat pelaajat |
AL: Alex Rodriguez (TEX) NL: Barry Bonds (SFG) |
| League Championship Series | |
| Liigavoittajat |
AL: New York Yankees NL: Florida Marlins |
| World Series | |
| Voittaja | Florida Marlins |
| Toinen sija | New York Yankees |
| Arvokkain pelaaja | Josh Beckett (FLA) |
|
← 2002 2004 → | |
Major League Baseball -kausi 2003 oli MLB:n 128. kausi, joka alkoi 30. maaliskuuta 2003. Se päättyi Florida Marlinsin voittoon New York Yankeesistä. Vaikka mestaruus oli Marlinsille jo toinen (edellinen 1997), se ei ole kertaakaan voittanut omaa divisioonaansa, vaan molemmilla kerroilla se on edennyt pudotuspeleihin villillä kortilla eli parhaana divisioonakakkosena liigassaan.
Kauden All-star-ottelu pelattiin U.S. Cellular Fieldillä Chicagossa 15. heinäkuuta. AL voitti 7–6 ja Garret Anderson valittiin ottelun arvokkaimmaksi pelaajaksi.[1]
Runkosarjan sarjataulukot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| American League | |||||
| Sija | Joukkue | Voitot | Tappiot | Voittosuhde | GB |
| AL East | |||||
| 1. | New York Yankees | 101 | 61 | .623 | -- |
| 2. | Boston Red Sox * | 95 | 67 | .586 | 6.0 |
| 3. | Toronto Blue Jays | 86 | 76 | .531 | 15.0 |
| 4. | Baltimore Orioles | 71 | 91 | .438 | 30.0 |
| 5. | Tampa Bay Devil Rays | 63 | 99 | .389 | 38.0 |
| AL Central | |||||
| 1. | Minnesota Twins | 90 | 72 | .556 | -- |
| 2. | Chicago White Sox | 86 | 76 | .531 | 4.0 |
| 3. | Kansas City Royals | 83 | 79 | .512 | 7.0 |
| 4. | Cleveland Indians | 68 | 94 | .420 | 22.0 |
| 5. | Detroit Tigers | 43 | 119 | .265 | 47.0 |
| AL West | |||||
| 1. | Oakland Athletics | 96 | 66 | .593 | -- |
| 2. | Seattle Mariners | 93 | 69 | .574 | 3.0 |
| 3. | Anaheim Angels | 77 | 85 | .475 | 19.0 |
| 4. | Texas Rangers | 71 | 91 | .438 | 25.0 |
| National League | |||||
| Sija | Joukkue | Voitot | Tappiot | Voittosuhde | GB |
| NL East | |||||
| 1. | Atlanta Braves | 101 | 61 | .623 | -- |
| 2. | Florida Marlins * | 91 | 71 | .562 | 10.0 |
| 3. | Philadelphia Phillies | 86 | 76 | .531 | 15.0 |
| 4. | Montreal Expos | 83 | 79 | .512 | 18.0 |
| 5. | New York Mets | 66 | 95 | .410 | 34.5 |
| NL Central | |||||
| 1. | Chicago Cubs | 88 | 74 | .543 | -- |
| 2. | Houston Astros | 87 | 75 | .537 | 1.0 |
| 3. | St. Louis Cardinals | 85 | 77 | .525 | 3.0 |
| 4. | Pittsburgh Pirates | 75 | 87 | .463 | 13.0 |
| 5. | Cincinnati Reds | 69 | 93 | .426 | 19.0 |
| 6. | Milwaukee Brewers | 68 | 94 | .420 | 20.0 |
| NL West | |||||
| 1. | San Francisco Giants | 100 | 61 | .621 | -- |
| 2. | Los Angeles Dodgers | 85 | 77 | .525 | 15.5 |
| 3. | Arizona Diamondbacks | 84 | 78 | .519 | 16.5 |
| 4. | Colorado Rockies | 74 | 88 | .457 | 26.5 |
| 5. | San Diego Padres | 64 | 98 | .395 | 36.5 |
- Asteriskilla merkityt joukkueet valittiin jatkoon villillä kortilla.
Postseason
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Division Series | League Championship Series | World Series | |||||||||||
| East | New York Yankees | 3 | |||||||||||
| Cent. | Minnesota Twins | 1 | |||||||||||
| East | New York Yankees | 4 | |||||||||||
| WC | Boston Red Sox | 3 | |||||||||||
| West | Oakland Athletics | 2 | |||||||||||
| WC | Boston Red Sox | 3 | |||||||||||
| AL | New York Yankees | 2 | |||||||||||
| NL | Florida Marlins | 4 | |||||||||||
| West | San Francisco Giants | 1 | |||||||||||
| WC | Florida Marlins | 3 | |||||||||||
| WC | Florida Marlins | 4 | |||||||||||
| Cent. | Chicago Cubs | 3 | |||||||||||
| East | Atlanta Braves | 2 | |||||||||||
| Cent. | Chicago Cubs | 3 | |||||||||||
Steve Bartmanin välikohtaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
14. lokakuuta Chicago Cubs ja Florida Marlins kohtasivat Chicagon Wrigley Fieldillä tilanteessa, jossa Cubs johti ottelusarjaa 3–2. Cubs oli voittanut baseballin World Seriesin viimeksi vuonna 1908, ja oli edellisen kerran pelannut finaalissa vuonna 1945.
Kahdeksannessa vuoroparissa ottelu oli 3–0-tilanteessa Cubsin hyväksi, kun Marlinsin lyöjä Luis Castillo löi pallon laittomaksi kentän vasempaan laitaan. Cubsin puolustaja Moisés Alou juoksi kohti pallon putoamispaikkaa, hyppäsi reunustaa vasten ja yritti kopata pallon. Samalla useat katsojat yrittivät kopata palloa itselleen, ja heistä Steve Bartman ehti huitaista pallon penkkirivistöä kohti ennen Aloun koppia. Mikäli Alou olisi kopannut pallon, siitä olisi tullut vuoroparin toinen palo ja Cubs olisi ollut enää neljän palon päässä National Leaguen voitosta. Sen sijaan Cubs päästi vuoroparissa kahdeksan juoksua ja hävisi ottelun.[2]
Bartman joutui tapauksen vuoksi yleison vihan kohteeksi, ja useat fanit heittivät juomia ja roskia häntä kohti. Vartijat saattoivat Bartmanin takahuoneeseen paikaltaan, ja hänen naamioitiin ettei stadionin ulkopuolelle jääneet fanit olisi tunnistaneet häntä. Bartmanin nimi ja yhteystiedot kuitenkin vuotivat Major League Baseballin internetkeskusteluihin vain minuutteja pelin loppumisen jälkeen. Tämän seurauksena kuusi poliisiautoa lähetettiin Bartmanin kodin eteen suojelemaan Bartmania ja tämän perhettä. Myöhemmin Illinoisin kuvernööri Rod Blagojevich ehdotti Bartmanille todistajansuojeluohjelmaa, ja Floridan kuvernööri Jeb Bush tarjosi ivallisesti turvapaikkaa Floridasta.[2]
Pian välikohtauksen jälkeen Bartman julkaisi lausunnon, jossa hän pahoitteli tekoaan ja sanoi olleensa niin keskittynyt palloon, ettei huomannut Moisés Alouta. Hän kuitenkin kieltäytyi haastatteluista ja esitti pyynnön, että Florida Marlinsin fanien hänelle lähettämät lahjat ohjattaisiin Juvenile Diabetes Research Foundationille. Heinäkuussa 2008 Bartmanille tarjottiin 25 000 dollaria nimikirjoituksesta urheilukerääjien tapahtumaan, mutta hän kieltäytyi. Vuonna 2011 hän kieltäytyi myös esiintymästä ESPN:n dokumentissa ja Super Bowlin mainoksessa.[3]
Bartmanin katsomoon ohjaama pallo päätyi chicagolaiselle lakimiehelle, joka myi sen huutokaupassa joulukuussa 2003. Pallon osti ravintoloitsija Grant DePorter 113 824,16 dollarilla Harry Caray's Restaurant Groupille. 26. helmikuuta 2004 erikoisefektien ammattilainen Michael Lantieri räjäytti pallon julkisesti. Pallon jäänteet keitettiin ja tästä syntynyt höyry tislattiin ravintolan pastakastikkeeseen.[4]
Vuonna 2011 Alex Gibney ohjasi välikohtauksesta dokumentin Catching Hell, jossa käydään läpi Bartmanin tapausta sekä Bill Bucknerin epäonnistumista vuoden 1986 World Seriesissä.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Baseball almanakka - 2003 All-Star Game (englanniksi)
- ↑ a b Baseball fan feels Chicago's fury 17.10.2003. BBC. Viitattu 1.10.2011. (englanniksi)
- ↑ Johnson, K. C.: The invisible fan Chicago Tribune. 26.9.2011. Viitattu 1.10.2011. (englanniksi)
- ↑ Greenberg, Jon: 'Cursed' ball simmers in Chicago MLB.com. 21.2.2005. Arkistoitu 6.6.2011. (englanniksi)
- ↑ ESPN Films: 'Catching Hell' 28.9.2011. ESPN. Viitattu 1.10.2011. (englanniksi)