Majavankaalit
Majavankaalit | |
---|---|
Valkomajavankaali Lysichiton camtschatcensis. |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Angiospermae |
Luokka: | Yksisirkkaiset Monocots |
Lahko: | Alismatales |
Heimo: | Vehkakasvit Araceae |
Alaheimo: | Orontioideae |
Suku: |
Majavankaalit Lysichiton Schott |
Katso myös | |
Majavankaalit (Lysichiton) on kaksilajinen kasvisuku vehkakasvien heimossa.[1] Niiden lähimmät sukulaiset ovat keltapuikelo (Orontium aquaticum) ja haisuhuput (Symplocarpus).
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Majavankaalien suuret lyhytruotiset lehdet kasvavat ruusukkeena. Puikelon suojuslehti peittää kukinnon tyven ja lakastuu hedelmien kypsyessä. Puikelo on 4–12 senttimetriä pitkä ja koostuu tiiviisti kasvavista pienistä nelilukuisista kukista. Hedelmänä on vihreä marja.[2]
Lajit ja levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Majavankaaleihin kuuluu kaksi lajia monivuotisia suo- ja rantakasveja: Läntisessä Pohjois-Amerikassa alkuperäisenä esiintyvä keltamajavankaali (Lysichiton americanus) ja Koillis-Aasiassa[3] alkuperäisenä esiintyvä valkomajavankaali (Lysichiton camtschatcensis). Majavankaaleja viljellään koristekasvina ja ne ovat levinneet uusille alueille, kuten Eurooppaan.[2] Kelta- ja valkomajavankaali risteytyvät, risteymälaji on Lysichiton × hortensis.
Suomessa keltamajavankaali on luonnonvaraisena harvinainen uustulokas.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Govaerts, R. et al.: Lysichiton Schott Plants of the World Online. 2021. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 28.3.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 742. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
- ↑ United States Department of Agriculture (USDA), National Plant Germplasm System: Lysichiton camtschatcensis (L.) Schott (englanniksi) Viitattu 3.12.2016.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2015: Suomen putkilokasvien levinneisyyskartasto (Keltamajavankaali Lysichiton americanus) 2016. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo.