Maitokäärme
| Maitokäärme | |
|---|---|
_(14521230074).jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Suomumatelijat Squamata |
| Alalahko: | Käärmeet Serpentes |
| Heimo: | Tarhakäärmeet Colubridae |
| Suku: | Kuningaskäärmeet Lampropeltis |
| Laji: | triangulum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lampropeltis triangulum |
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
Maitokäärme[3] eli maitokuningaskäärme[4] eli punakuningaskäärme[5][6] (Lampropeltis triangulum) on tarhakäärmeiden heimoon kuuluva käärmelaji. Sitä esiintyy Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
Taksonomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eri tutkijat ovat eri aikoina luokitelleet maitokäärmeen sukulaisineen joko yhdeksi tai useammaksi lajiksi. Esimerkiksi 1900-luvun alkupuolella eri tutkijat jakoivat maitokäärmeen 1–4 lajiin.[7] 1980-luvulla Kenneth L. Williams puolestaan katsoi, että maitokäärmeitä on vain yksi laji, jonka levinneisyysalue ulottuu Kanadan kaakkoisosista Ecuadoriin asti.[7][8] Williams jakoi maitokäärmeen 25 alalajiin, ja tätä jakoa noudatettiin 2010-luvulle asti.[8] Luokittelussa oli kuitenkin ongelmia, ja eri alalajit saattoivat elää samalla alueella risteytymättä keskenään. Tästä päätellen lajeja oli todellisuudessa enemmän kuin yksi.[7]
Vuonna 2014 julkaistiin geneettinen tutkimus, jossa maitokäärme jaettiin seitsemään lajiin. Varsinaisen maitokäärmeen levinneisyysalueeseen jäivät vain Kanadan kaakkoisosat ja Yhdysvaltojen itäosat.[8] Tämäkin on myöhemmin osittain kyseenalaistettu, ja Yhdysvaltojen länsiosissa elävää Lampropeltis gentilis -lajia ehdotettiin yhdistettäväksi takaisin maitokäärmeeseen.[7]
Vuonna 2022 julkaistussa tutkimuksessa maitokäärmeen perimää tutkittiin jälleen. Yhdysvaltojen länsi- ja itäosissa elävien maitokäärmeiden todettiin edustavan yhden lajin maantieteellisiä muotoja. Sen sijaan lounaisissa Yhdysvalloissa elävä helakkamaitokäärme (Lampropeltis elapsoides) on tämänkin tutkimuksen mukaan oma lajinsa.[7] Samoin etelämpänä elävät lajit meksikonmaitokäärme (Lampropeltis annulata), sinaloanmaitokäärme (Lampropeltis polyzona), hondurasinmaitokäärme (Lampropeltis abnorma) ja ecuadorinmaitokäärme (Lampropeltis micropholis) hyväksytään edelleen omiksi lajeikseen.[9] Varsinaisella maitokäärmeellä on nykyään kolme alalajia: idänmaitokäärme (Lampropeltis triangulum triangulum), tasankomaitokäärme (Lampropeltis gentilis) ja Lampropeltis triangulum syspila.[2]
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maitokäärme on pohjaväriltään harmaa tai kermanvärinen, ja sillä on ruskeita, harmaita tai punaisia läikkiä, joiden ympärillä on mustat reunat. Tasankomaitokäärmeellä läikät ulottuvat vatsan puolelle saakka.[8]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maitokäärme liikkuu öisin. Se syö muita matelijoita ja pieniä nisäkkäitä. Maitokäärme munii 5–16 munaa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hammerson, G.A.: Lampropeltis triangulum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.3.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Lampropeltis triangulum The Reptile Database. Reptarium. Viitattu 28.2.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Mark O’Shea, Tim Halliday: ”Maitokäärme”, Matelijat ja sammakkoeläimet, s. 142. Suomentanut Sari Welling-Hirvonen. Readme.fi, 2009. ISBN 978-952-220-174-4
- ↑ Cox, Steve: Luonnon mestariteokset, s. 133. Suomentanut Sevelius, Ilona & Vihonen, Inkaliisa. Helsinki: Valitut Palat, 1996. ISBN 951-584-189-5
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 2. Iilimato–Leopardit, s. 718. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01422-6
- ↑ McGhee, Karen & McKay, George: Maailmamme eläimet, s. 163. Suomentanut Marja-Leena & Pertti Hiltunen. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7373-3
- ↑ a b c d e Chambers, E. Anne & Marshall, Thomas L. & Hillis, David M.: The Importance of Contact Zones for Distinguishing Interspecific from Intraspecific Geographic Variation. Systematic Biology, 22.8.2022, 72. vsk, nro 2, s. 357–371. doi:10.1093/sysbio/syac056 ISSN 1063-5157 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 28.2.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Ruane, Sara et al: Coalescent Species Delimitation in Milksnakes (Genus Lampropeltis) and Impacts on Phylogenetic Comparative Analyses. Systematic Biology, 30.1.2014, 63. vsk, nro 2, s. 231–250. doi:10.1093/sysbio/syt099 ISSN 1076-836X Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Lampropeltis The Reptile Database. Reptarium. Viitattu 28.2.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ITIS: Lampropeltis triangulum (englanniksi)
- UniProt, Taxonomy: Lampropeltis triangulum (englanniksi)