Patjakaktukset
| Patjakaktukset | |
|---|---|
 Patagonianpatjakaktus Maihuenia patagonica |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kaktuskasvit Cactaceae |
| Alaheimo: | Maihuenioideae |
| Suku: |
Patjakaktukset Maihuenia (Phil. ex F.A.C.Weber) K.Schum |
| Katso myös | |
Patjakaktukset (Maihuenia) on kaksi kaktuslajia käsittävä kasvisuku. Suvun ainoat lajit ovat Maihuenia poeppigii, joka löydettiin 1898 ja patagonianpatjakaktus (Maihuenia patagonica), joka löydettiin 1919. Kumpikin laji on kotoisin Argentiinan ja Chilen eteläosien vuoristoista, missä ne kasvavat leveysasteesta riippuen merenpinnan tasosta 2400 metrin korkeuteen.[1]
Patjakaktukset ovat melko alkeellinen kaktusryhmä ja ne poikkeavat monin tavoin muista kaktuskasveista. Aikaisemmin niiden ajateltiin olevan sukua puukaktuksien, opuntioiden tai rankokaktuksien kanssa, mutta 1990-luvun alussa suoritetut DNA-tutkimukset osoittivat patjakaktusten olevan geneettisesti kaukana näistä. Nykyään ne luetaankin kokonaan omaksi alaheimokseen.
Kumpikin laji on noin 40 cm korkuiseksi kasvava kaktus, jolla on sylinterimäinen, joustava ja runsaasti haarautuva varsi sekä meheviä lehtiä. Kasvin pinta on tahmea. Piikit ovat pitkiä ja niitä kasvaa kolme kappaletta kustakin areolista. Kukat muistuttavat paljon opuntioiden kukkia ja pitkänomaisissa hedelmissä on mehukas hedelmäliha.
Kasvutavaltaan lajit poikkeavat muista kaktuksista. Ne kasvavat muodostaen hyvin tiiviitä, keidasmaisia varvikoita, joiden läpimitta voi olla muutamia metrejä. Patagonianpatjakaktuksen kasvustojen keskiosissa on usein vanhoja, kuolleita versoja. Tyypillinen kasvupaikka on avoimella hiekkamaalla alueella, jolla sadetta on harvoin. Useimmista muista kaktuksista poiketen patjakaktukset joutuvat sietämään talvikuukausina pitkiä pakkasjaksoja, jopa −20 °C pakkasta sekä lunta. Ne ovatkin hyvin erikoistuneita ekologiseen lokeroonsa, Patagonian vuoristojen kuiviin ja kylmiin oloihin.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Maihuenia Benny Møller Jensen, Bennys Kaktus 1998-2008
- ↑ Mauseth (1999) Anatomical Adaptations to Xeric Conditions in Maihuenia (Cactaceae), a Relictual, Leaf-Bearing Cactus[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen Lajitietokeskus: Patjakaktukset – Maihuenia
- desert-tropicals.com (Arkistoitu – Internet Archive)