Magor Marsh
| Sijainti | |
|---|---|
| Lähin kaupunki | |
| Pinta-ala |
0.36 km² |
| Tyyppi | |
|---|---|
| Perustettu |
1963 |
| Hallinto |
Magor Marsh (engl. Magor Marsh Nature Reserve, kymriksi Cors Magwyr) on luonnonsuojelualue Monmouthshiren kreivikunnassa kaakkois-Walesissa. Alue sijaitsee Magorin kylässä. Lähimmät kaupungit ovat Newport ja Chepstow.
Nimensä mukaisesti Magor Marshin suojelualue on marskimaata (engl. marsh). Marskimaa tarkoittaa alavaa lietemaata, joka jää suuren osan ajasta veden alle.
Vuonna 1963 paikalliset luonnonystävät perustivat Gwent Wildlife Trust -nimisen säätiön, jonka tarkoituksena oli turvata Magor Marshin kosteikkoalueen tulevaisuus. Säätiön perustamalla luonnonsuojelualueella on erilaisia biotooppeja, ja luonto on siten monimuotoista. Magor Marsh tunnetaan muun muassa harvinaisista avosoistaan.[1]
Magor Marsh on Walesin laajin – ja yksi Ison-Britannian laajimmista – yhä jäljellä olevista marskimaista, joiden alueella on laidunnettu karjaa muinaisista ajoista saakka.[2] Magor Marshin alueelta on tehty arkeologisia löytöjä. Kaivauksissa on löytynyt muun muassa pronssikautista keramiikkaa. Yhä käytössä olevan ojaverkoston historia ulottuu peräti 1300-luvulle saakka.[1]
Luontonsa ja kulttuurihistoriansa ansiosta Magor Marsh on luokiteltu kansalliselle Site of Special Scientific Interest -listalle.[1]
Geologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Magor Marshin alueella on noin 4,5 metrin paksuinen kerros turvetta. Turpeen jatkuva muodostuminen on mahdollista, kun vedenpinnan taso pysyy lähellä maan pintaa.
Turvekerroksen alla on alluviaalia, joka on virtaavan veden kuljettamaa ja kasaamaa sedimenttiä. Alluviaalissa on yleensä eri raekokoja: hienompaa ja karkeampaa soraa, hiekkaa, hiesua ja savea. Magor Marshin alueelta alluviaalia kulkeutuu Severnjoen estuaariin.[3]
Luonto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pienvesistöjä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Magor Marshin alueella on useiden ojien muodostama verkosto. Ojat ovat paikoin varsin leveitä ja syviä. Muutaman vuoden välein ojia ruopataan, jotta vesiväylät pysyvät avoimina. Monin paikoin vesikasvit kuten isolimaskat muodostavat laajoja kasvustoja, jotka peittävät veden pinnan.
Ojanvarsien lajeja ovat muun muassa erilaiset kaisla- ja sorsimolajit sekä karhunputki, pahaputki, punakoiso, järvikorte ja osmankäämi. Nämä lajit kasvavat myös lammen ympäristössä.
Ojien varsilla sekä lammen rannalla voi nähdä saukkoja. Myös vesilisko ja rantakäärme kuuluvat Magor Marshin lajistoon. Alueen pienvesistöjen kovakuoriaislajeja ovat esimerkiksi keltalaitasukeltaja ja suurikokoinen Hydrophilus piceus -vesiäinen. Kaskaat ja kärsäkäsmäiset viihtyvät Magor Marshin laajoissa kaislikoissa.
Lammella elää useita vesilintuja kuten pikku-uikkuja sekä rantakanoihin kuuluvia luhtakanoja, nokikanoja ja liejukanoja. Sorsalinnuista Magor Marshin vesistöissä pesivät muun muassa tavi ja lapasorsa.
Kookkaimpia lintuja Magor Marshin alueella ovat harmaahaikarat ja silkkihaikarat. Myös kuningaskalastaja kuuluu myös alueen linnustoon.
Keväisin ja syksyisin alueella lepää muuttomatkallaan olevia lintuja kuten heinätaveja.
Tulvametsikköjä ja ruovikkoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Magor Marshin alueella on joitakin metsikkökaistaleita, jotka ovat tulvametsien tapaisia elinympäristöjä (englanniksi wet woodland). Niissä kasvavia lajeja ovat muun muassa salava ja monet pajut kuten koripaju.
Poppeleiden runkoja köynnöstää misteli, joka ottaa vettä ja mineraaleja isäntäkasvistaan. Alueen metsiköissä pesivät muun muassa käpytikka ja käki. Myskijäärä on yksi monista tulvametsien hyönteislajeista.
Rehevät ja korkeakasvuiset ruovikkoalueet tarjoavat sopivan elinympäristön useille lintulajeille. Ruovikoissa pesiviä lintulajeja ovat pajusirkkujen lisäksi muun muassa erilaiset ruokokerttuset, silkkikerttunen ja tiltaltti.[1][3]
Kosteikkoniittyjä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Magor Marshin luonnonsuojelualueella on tulvaniittyjen ja suoniittyjen tapaisia kosteikkoniittyjä. Niillä kasvavia lajeja ovat mm. keltakurjenmiekka, eräät ohdakkeet, rentukka, pikkulaukku, käenkukka ja ojaleinikki.
Niittyjen hyönteislajistoon kuuluvat mm. erilaiset sudenkorennot sekä perhoset kuten tummahäränsilmä. Taivaanvuohi ja pajusirkku ovat esimerkkejä lintulajeista, jotka pesivät Magor Marshin tulvaniityillä. Jänkäkurppaa tavataan alueella satunnaisesti.
Eläimet laiduntavat Magor Marshin niityillä syksyllä ja talvella. Osaa alueen niityistä hoidetaan perinteisin menetelmin. Keskikesällä niityillä tehdään heinää laiduntaville eläimille.[1][3]
Vesimyyrän paluu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Magor Marsh on aina tarjonnut suotuisan elinympäristön myös monille pienille nisäkkäille. Aikoinaan yleinen vesimyyrä (vanhalta nimeltään ojamyyrä) harvinaistui kuitenkin hyvin voimakkaasti 2000-luvun alkupuolelle tultaessa. Vesimyyrää saalistava minkki puolestaan yleistyi alueella kaiken aikaa.
Vuonna 2006 alueella aloitettiin minkkien loukkupyynti. Työhön osallistui niin säätiön työntekijöitä kuin luonnonsuojelutyössä vapaaehtoisesti mukaana olevia ihmisiä. Minkkikanta pieneni pienpetojahdin seurauksena huomattavasti. Tämä hyödytti pienten jyrsijöiden lisäksi mm. maassa pesiviä lintuja.
Minkinpyyntiä jatketaan edelleen – myös luonnonsuojelualueen ulkopuolella, jotta alueelle ei pääsisi yksilöitä lähialueiden minkkipopulaatioista.
Vuonna 2012 vesimyyrä palasi jälleen Magor Marshin lajistoon, kun Gwent Wildlife Trust -säätiön aloitteesta alueelle onnistuttiin siirtämään satakunta vesimyyräyksilöä.
Vesimyyrien siirrossa käytettiin "pehmeän vapautuksen" (englanniksi soft release) strategiaa. Myyräpesueita tuotiin Magor Marshin alueelle häkeissä muutamia päivä ennen varsinaista luontoon vapauttamista. Vesimyyriä ruokittiin päivittäin, mutta muutoin niiden annettiin rauhassa sopeutua uuteen elinympäristöönsä.
Jonkin ajan kuluttua häkin luukun suulle asetettiin puinen levy, jossa oli vesimyyrän kokoinen aukko. Vesimyyrät saivat vapaasti poistua häkistä ja palata takaisin sinne. Häkit tuotiin maastosta pois, kun havaittiin, että myyrät olivat valmiit elämään luonnon armoilla.[4]
Retkeily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]_by_Roger_Davies.jpg)
Magor Marshin maasto on tasaista ja alueen kulkureitit ovat pääosin helppokulkuisia. Magor Marshissa on huomioitu vanhusten, lapsiperheiden ja pyörätuolilla liikkuvien kulkeminen: pysäköintialueelta on esteetön kulkureitti lammen luona olevalle lintukojulle saakka.
Kasvien ja sienten kerääminen on kielletty Magor Marshin luonnonsuojelualueella. Alueella ei saa myöskään ulkoiluttaa koiria.[1][3]
Luontopolut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alueella on kaksi lyhyttä luontopolkua The Dragonfly Trail (1,2 km) ja The Butterfly Trail (alle 0,5 km). Vierailijoita kehotetaan pysymään vain merkityillä reiteillä.[1]
Derek Upton Centre
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Derek Upton Centre'n opetustilat palvelevat vierailijoita, jotka tulevat tutustumaan Magor Marshin luonnonsuojelualueeseen. Opetustilat on nimetty pitkäaikaisen (1964 - 2005) puistonvartijan Derek Uptonin muistoksi.[1]
Magor Marsh on suosittu vierailukohde. Vuosittain alueella käy tuhansia vierailijoita. Heistä opiskelijoita ja koululaisia on noin 3000.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Magor Marsh -esite (englanniksi)
- ↑ Forum; Magor Marshes - a summary of ecological information[vanhentunut linkki] (englanniksi)
- ↑ a b c d Magor Marsh Reserve. Gwent Wildlife Trust (englanniksi)
- ↑ Gwent Wildlife Trust: Water vole at our Magor Marsh Reserve! (englanniksi)
- ↑ Online comment, (Arkistoitu – Internet Archive) Monmouthshire County Council (8.5.2013) (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Videoita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Magor Marsh Report, January 2013 (video) 11.2.2013. Rob Waller. (englanniksi)
- Magor Marsh Report, November 2012 (video) 11.2.2013. Rob Waller. (englanniksi)