Magnesiumperoksidi
| Magnesiumperoksidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | MgO2 |
| Moolimassa | 56,31 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 223 °C[1] |
| Tiheys | 3,04 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa |
Magnesiumperoksidi (MgO2) on magnesium- ja peroksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään hapettimena ja antiseptisenä aineena.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa magnesiumperoksidi on valkoista kiteistä ainetta. Yhdisteen alkeiskoppi on kuutiollinen. Aine ei liukene veteen, mutta reagoi hitaasti veden ja kiivaammin happojen kanssa muodostaen vetyperoksidia. Kuumennettaessa magnesiumperoksidi hajoaa magnesiumoksidiksi ja hapeksi. Magnesiumperoksidi on vahva hapetin.[1][2][3][4][5]
Magnesiumperoksidia valmistetaan magnesiumoksidin tai -hydroksidin ja vetyperoksidin reaktiolla ja tuote kiteytetään. Tuotteen joukossa on usein magnesiumoksidia tai -hydroksidia.[1][2][3][4][5]
- MgO + H2O2 → MgO2 + H2O
Magnesiumperoksidia voidaan käyttää antiseptisenä aineena ja vatsan liikahappoisuuden vähentämiseen. Hapettimena sitäy käytetään esimerkiksi nahkojen karvanpoistossa ja valkaisevissa hammastahnoissa. Yhdistettä voidaan käyttää orgaanisilla aineilla saastuneen maaperän puhdistamiseen, jätevesien puhdistukseen ja rehevöityneiden vähähappisten vesistöjen kunnostamiseen.[1][2][3][4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Richard C. Ropp: Encyclopedia of the Alkaline Earth Compounds, s. 125-126. Newnes, 2012. ISBN 9780444595539 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.5.2023). (englanniksi)
- ↑ a b c Deborah A. Kramer: "Magnesium Compounds", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004 Vol. 15, s. 22-23 (luvun sisäinen sivunumerointi)
- ↑ a b c Norbert Steiner & Wilfried Eul: "Peroxides and Peroxide Compounds, Inorganic Peroxides", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001. Vol. 18, s. 4 (luvun sisäinen sivunumerointi)
- ↑ a b c Harald Jakob, Stefan Leiniger, Thomas Lehmann, Sylvia Jacobi & Sven Gutewort: "Peroxo Compounds, Inorganic", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2007. Vol. 26, s. 298
- ↑ a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 176. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3