Machiavellismi
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Machiavellismi on italialaisen, tarkemmin firenzeläisen, renessanssipoliitikon Niccolò Machiavellin mukaan nimetty oppisuunta, jossa hallitsijan ainoana moraalina on pyrkiä päämääräänsä välittämättä kansansuosiosta. Machiavellin teoksessa Ruhtinas (1532) on syvällinen kuvaus asiasta.
Machiavellismilla tarkoitetaan usein ajattelutapaa, jossa vallankäytön tarkoituksena on keinoja kaihtamatta säilyttää status quo. Sillä tarkoitetaan myös voimapolitiikkaa, joka ei menestystä tavoitellessaan kunnioita minkäänlaisia moraaliperiaatteita ja jolle tarkoitus pyhittää kaikki keinot. Machiavellismi on vallan hankkimiseen ja säilyttämiseen suuntautuvaa politiikan teoriaa.
Ajattelutapa perustuu hyvin kapeaan ja tarkoitushakuiseen tulkintaan Ruhtinas-teoksesta. Esimerkiksi Jean-Jacques Rousseau ja Antonio Gramsci pitivät Machiavellia kansanvallan eli tasavaltalaisuuden edelläkävijänä. Tästä kielii esimerkiksi teoksen julkaiseminen ainoastaan ”tavallisen kansan” käyttämällä italian kielellä latinan sijaan, mikä oli erittäin harvinaista vielä satoihin vuosiin.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sihvola, J. 2004. Maailmankansalaisen etiikka. Helsinki: Otava.
- Ruhtinas. (Il principe, 1532.) Suomentanut Aarre Huhtala. 7. painos (1. painos: Otava, 1969). Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 2001. ISBN 951-0-16641-3.
- Nurmi, H. 1992. Niccolò Machiavelli. Teoksessa Kanerva, J. (toim.) Platonista Bakuniniin, Politiikan teorian klassikoita. Helsinki: Yliopistopaino.