Niccolò Machiavelli

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Machiavelli)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Niccolò Machiavelli
Santi di Titon maalaus Machiavellista 1500-luvulta.
Santi di Titon maalaus Machiavellista 1500-luvulta.
Henkilötiedot
Syntynyt3. toukokuuta 1469
Firenze, Firenzen tasavalta
Kuollut21. kesäkuuta 1527 (58 vuotta)
Firenze, Firenzen tasavalta
Koulutus ja ura
Tutkinnot Firenzen yliopisto
Tutkimusalue politiikka
poliittinen filosofia
historia
Tunnetut työt Ruhtinas (1513)
Valtiollisia mietelmiä (1517)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Niccolò di Bernardo dei Machiavelli (3. toukokuuta 1469 Firenze – 21. kesäkuuta 1527 Firenze) oli firenzeläinen renessanssiajan filosofi ja valtiomies. Hänet muistetaan parhaiten teoksestaan Ruhtinas, jossa hän esittelee hallitsijan ihannemallinsa.[1]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Machiavelli syntyi vanhaan ja varakkaaseen sukuun, ja siksi hän sai aikansa parhaan humanistisen koulutuksen, joka koostui triviumista eli logiikasta, retoriikasta ja grammatiikasta sekä quadriviumista eli aritmetiikasta, geometriasta, astronomiasta ja musiikista.[2] Hänen arvellaan opiskelleen Firenzen yliopistossa.[3]

Vaikka renessanssin ajan Italia eli kulttuurista hurmosta, se oli samaan aikaan ajautumassa poliittiseen kaaokseen. Apenniinien niemimaa oli jakautunut keskenään vihamielisiin valtioihin, joihin kuuluivat Firenze, Milano, Rooma, Genova, Siena, Napoli ja Venetsia. Firenze, joka oli 1400-luvulta lähtien ollut hallitsevassa asemassa suhteessa naapureihinsa, oli menettämässä asemiaan. Firenzeltä puuttui voimakastahtoinen hallitsija, joka olisi voinut yhdistää kaupungin toisiaan vastaan juonittelevat suvut. Myös kansallisvaltiot Ranska ja Espanja sekä Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta muodostivat vakavan uhan koko hajanaiselle niemimaalle. Machiavellin teoksia on luettava tätä taustaa vasten.

Ennen kuin Machiavelli määrättiin salaliitosta epäiltynä maanpakoon, hän ehti toimia kansalaisarmeijan diplomaattina ja sihteerinä vuonna 1507 perustetussa yhdeksänjäsenisessä komiteassa, joka perustettiin Machiavellin ehdotuksesta. Vuonna 1512 Medicit ottivat vallan espanjalaisten joukkojen tuella ja hajottivat hallituksen. Machiavelli joutui ensin sisäiseen karkotukseen ja sitten vankilaan. Vapauduttuaan hän lähti Firenzestä ja asettui maatilalle sen ulkopuolelle.[3]

Maanpaossa vuonna 1513 Machiavelli kirjoitti tunnetuimman teoksensa Ruhtinas. Siinä hän esittelee ihannemallinsa hallitsijasta, jonka ainoana moraalina tulee olla päämääräänsä pyrkiminen suosiosta välittämättä. Ilmiötä kutsutaan myös machiavellismiksi. Teos loi Machiavellin maineen ateistina ja moraalittomana kyynikkona.[1]

Maanpaossa Machiavelli kirjoitti myös toisen pääteoksensa Valtiollisia mietelmiä eli Esitelmiä Titus Liviuksen kymmenestä ensimmäisestä kirjasta. Kolmesta kirjasta koostuva teos on pinnallisesti kommentaari Titus Liviuksen Rooman historiaan, mutta käytännössä Machiavelli esittelee ennemminkin omia kuin Liviuksen näkemyksiä ja pyrkii historiantutkimisen sijaan käyttämään historiallisia tapahtumia opettavaisina tarinoina siitä, kuinka valtio on järjestettävä. Perinteisen näkemyksen mukaan tässä teoksessa Machiavelli esittää tasavaltaisen valtionäkemyksen, kun hän Ruhtinaassa keskittyi yksinvaltiuteen.

Lorenzo Bartolini, Niccolò Machiavelli, 1845.

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisäksi Machiavellilta on julkaistu esimerkiksi runoja, kirjeenvaihtoa, muita näytelmiä ja lyhyempiä poliittisia kirjoituksia.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Curry, Patrick & Zarate, Oscar: Machiavelli vasta-alkaville ja edistyville. ((Machiavelli for Beginners, 1995.) Suomentanut Sari Vähänen) Helsinki: Jalava, 2000. ISBN 951-887-182-5

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Niccolò Machiavelli Encyclopedia Britannica. Viitattu 3.12.2014.
  2. ↑ Curry 2000, s. 17.
  3. ↑ a b Niccolò Machiavelli Stanford Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 3.12.2014.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ruhtinas. (Il principe, 1532.) Suomentanut ja johdannolla varustanut O. A. Kallio. 4. painos (1. painos 1918) Hämeenlinna: Karisto, 1998. ISBN 951-23-3769-X
  • Ruhtinas. (Il principe, 1532.) Suomentanut Aarre Huhtala. 7. painos (1. painos: Otava, 1969) Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-16641-3
  • Valtiollisia mietelmiä. (Discorsi sopra la prima deca di Tito Livio, kirjoitettu 1513–1517.) Suomentanut Kaarlo af Heurlin. 2. painos (1. painos 1958) Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-22669-6
  • Tutkielma Firenzen valtiomuodosta nuoremman Lorenzo de’ Medicin kuoleman jälkeen. (Suomentanut Paul-Erik Korvela) Niin & näin, 2011, nro 1, s. 23-29.
  • Castruccio Castracanin elämä. ((La vita di Castruccio Castracani da Lucca, 1520.) Suomentanut Paul-Erik Korvela) Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura, 2005. ISBN 952-5503-13-5

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Niccolò Machiavelli.
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Niccolò Machiavelli.
Renessanssifilosofia
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Niccolò_Machiavelli&oldid=22707824”