Maatalouden ympäristövaikutukset

Maatalouden ympäristövaikutukset ovat erilaisten maanviljelyn ja karjanhoidon käytäntöjen vaikutuksia ympäröiviin ekosysteemeihin, vesistöihin ja ilmastoon.

Valtaosa ruuan ympäristövaikutuksista syntyy alkutuotannosta eli kasvien ja eläinten kasvatuksesta. Ruuantuotanto on maailmanlaajuisesti yksi suurimmista ilmaston lämpenemisen aiheuttajista. Maataloudella on myös merkittävä on vaikutus luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen. Globaalisti maatalous ja ruuantuotanto ovat suurimmat tekijät metsäkadon kasvussa ja luonnon köyhtymisessä. Maataloudella on yhteys myös vesistöjen rehevöitymiseen.

Ympäristövaikutuksia voidaan luokitella ihmisen toiminnan mukaan:

• Lihantuotannon ympäristövaikutukset: Lihan ja maidontuotanto muodostaa yli puolet ruokavalion ilmastopäästöistä. Karjanhoito vie paljon peltopinta-alaa ja rehuntuotanto vaatii lannoitteita sekä torjunta-aineita. Märehtijät, kuten lehmät ja lampaat, tuottavat ruuansulatuksessaan ilmastolle haitallista metaania. Toisaalta, laidunnuksella voi olla myös myönteisiä vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen.
• Keinokastelu voi aiheuttaa maaperän suolaantumista, ja siihen liittyvä patojen ja tekoaltaiden rakentaminen lisätä vesivälitteisten tautien esiintyvyyttä, ja aiheuttaa suuria sosioekonomisia ongelmia.
• Kasvinsuojeluaineet on kehitetty torjumaan rikkakasveja tai tuhoeliöitä, minkä vuoksi niistä voi olla haittaa myös muille eliöille ympäristössä.
• Muovin käyttö maataloudessa: Viime vuosikymmeninä muovista on tullut olennainen osa maataloutta. Muoveja käytetään kaikkeen taimikaukaloista ja kasteluletkuista multasäkkeihin ja karjan rehupusseihin. Vaikka muovituotteet voivat parantaa satoa, vähentää veden tarvetta ja vähentää maatalouskemikaalien käyttöä, ne johtavat myös ympäristön heikkenemiseen ja maaperän pitkäaikaiseen saastumiseen. Muovijätteen kerääntyminen maatalousmaille vahingoittaa maaperän terveyttä ja häiritsee ekosysteemejä.

Vaikutuksia voidaan luokitella myös ympäristöongelman mukaan:

• Ilmaston lämpeneminen: Eloperäinen viljelty maa ja eläintuotanto ovat kasvihuonekaasujen lähteitä, toisaalta taas hyvin hoidetut kivennäismaat voivat myös sitoa hiilidioksidia ja toimia hiilivarastona.
• Metsäkato ja muu luontokato: Noin 80% maailman metsäkadosta johtuu maataloudesta. Öljypalmu, karjankasvatus ja soijan kasvatus rehuksi ovat suuria metsäkadon syitä.
• Saastuminen: maatalouden ammoniakkipäästöt pilaavat ilmaa ja vaikuttavat vesistöjen rehevöitymiseen ja maaperän happamoitumiseen. Lähteenä ovat eläinten lanta ja pelloilla käytettävät lannoitteet. Metaani on, paitsi kasvihuonekaasu, myös troposfäärin otsonin elinkaareen vaikuttava aine.
• Maaperän viljavuuden vähenemistä tapahtuu luonnostaan, mutta ihmisen toiminta pahentaa sitä. Metsien häviäminen, teollinen maatalous, liikalaiduntaminen ja kaupungistuminen ovat kaikki kiihdyttäneet tilan heikkenemistä viime vuosikymmeninä. Tärkeimpiin ihmisen aiheuttamiin syihin kuuluvat yksipuolinen viljely, liian aggressiivinen maan muokkaus, ylilaidunnus sekä lannoitteiden, kasvinsuojeluaineiden ja keinokastelun väärinkäyttö.
• Vesistöjen rehevöityminen johtuu siitä, että veteen kulkeutuu typpeä ja fosforia. Pääasiallisina lähteinä ovat pellot ja jätevedet. Ravinteiden huuhtoutumista voidaan vähentää esimerkiksi maanmuokkauksen ajoittamisella, peitekasveilla ja suojavyöhykkeillä sekä lantakierrätyksellä ja peltojen kipsikäsittelyillä.