Maarit Hurmerinta

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Maarit Äijö)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maarit Hurmerinta
Maarit Hurmerinta lokakuussa 2009.
Maarit Hurmerinta lokakuussa 2009.
Henkilötiedot
Koko nimi Maarit Helena Hurmerinta
Syntynyt10. marraskuuta 1953 (ikä 71)
Helsinki
Ammatti
Puoliso Sami Hurmerinta
Lapset Janna Hurmerinta
Muusikko
Taiteilijanimi Maarit
Laulukielet suomi
Aktiivisena 1972–
Tyylilajit
Soittimet piano
Levy-yhtiöt
Aiheesta muualla
Kotisivut

Maarit Helena Hurmerinta o.s. Äijö (s. 10. marraskuuta 1953 Helsinki)[1] on suomalainen laulaja ja muusikko. Hän käyttää taiteilijanimenään etunimeään Maarit.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hurmerinnan ura lähti liikkeelle vuonna 1972 kellaribändin kanssa tehdystä demonauhoitteesta, jota tarjottiin Love Recordsille. Samana vuonna ilmestyi single "Aamun tulo / Nyt olen tullut maailmaan". A-puoli oli laulajan oma sanoitus ja B-puoli käännösversio Carole Kingin klassikosta ”Home again”.

Vuonna 1973 Hurmerinta osallistui Suomen euro­viisu­karsintoihin kappaleilla ”Ampukaa pianisti” ja ”Life is a jigsaw”. Samana vuonna ilmestyi ensimmäinen albumi Maarit, jolta löytyvät klassikot ”Laakson lilja”, ”Lainaa vain”, ”Laulu kuolleesta rakastetusta” ja ”Sua ehkä liikaa pomputin”. Ensimmäisellä pitkäsoitolla oli mukana nimekkäitä tekijöitä kuten tuottaja Otto Donner, muusikot Jim Pembroke, Albert Järvinen, Dave Lindholm ja sanoittajana Hector.

Vuonna 1974 Hurmerinnalle koottiin taustayhtyeeksi Afrikan tähti, jonka kitaristiksi liittyi Sami Hurmerinta. Pari avioitui vielä samana vuonna, ja yhteistyö on jatkunut siitä lähtien. Vuonna 1975 ilmestyi albumi Viis’ pientä, jonka jälkeen Hurmerinta jäi pariksi vuodeksi pois kuvioista saatuaan lapsen. Vuonna 1977 laulaja palasi estradeille ja esiintyi Sopotin laulufestivaaleilla ja OIRT-maiden välisissä sävellyskilpailuissa Bulgariassa.

Vuonna 1978 levy-yhtiöksi vaihtui Finnlevy ja ilmestyi ”Jäätelökesä”, joka on Hurmerinnan suurimpia hittejä. Siivet saan -pitkäsoiton myynti saavutti kultalevyrajan ja samoin kävi seuraavalle albumille Nykyajan lapsi (1980), joka oli kokonaan Sami Hurmerinnan säveltämä, sovittama ja tuottama. Tässä vaiheessa Hurmerinta teki enemmän töitä ahkerana taustalaulajana kuin soololaulajana. Viimeinen Finnlevyllä julkaistu albumi oli Elämän maku (1981). 1980-luvulla ilmestyi albumeja tasaiseen tahtiin, ja vuonna 1986 levy-yhtiöksi vaihtui CBS.

1990-luvulla Hurmerinta levytti Pyramidille ja Fazer Recordsille. Hän sai vuonna 1994 yhdessä Sami Hurmerinnan kanssa Vantaan kulttuuripalkinnon.[2] Vuonna 1998 hän esiintyi konsertissaan Helsingissä kulttuurikeskus Stoassa. Konsertti taltioitiin sekä televisioon että live-levynä (Stoalive, 1999).

Vuonna 2002 ilmestyivät albumi Metsäntyttö ja kokoelma nimeltään Laakson liljasta metsän tyttöön. Vuonna 2004 toteutui englanninkielinen jazz-projekti kun Warnerilta ilmestyi albumi Good Days, Bad Days. Warner julkaisi myös vuonna 2006 kokoelman 30 suosikkia – Maarit, mutta studioalbumi Nälkää ja rakkautta levytettiin EMI:lle.

Tapsan Tahdit -tapahtumassa heinäkuussa 2008 Hurmerinta oli yksi viidestä Iskelmä-Finlandia-palkintoehdokkaasta. Palkinnon sai Yön Olli Lindholm.[3]

Vuonna 2010 Hurmerinta esiintyi ensimmäisen luokan postimerkissä[4] Hänet valittiin Helsingin Sanomien Suomen 100 parasta naista -listalle vuonna 2011.[5] Hän oli mukana syksyllä 2013 televisiossa nähtävässä Vain elämää -ohjelman toisella kaudella.[6] Hänelle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2019[7].

Studioalbumi Miten elämästä kertoisin julkaistiin lokakuussa 2013.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hurmerinta on avioliitossa muusikko Sami Hurmerinnan kanssa. Heillä on poika[8] ja tytär Janna Hurmerinta, joka on myös laulaja. Maarit Hurmerinnan isoisä oli italialainen muusikko Michele Orlando.[9]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maarit Hurmerinta Down By The Laiturissa 1999.
Pääartikkelit: Maarit Hurmerinnan diskografia ja luettelo kappaleista
Studioalbumit

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Latva, Tony & Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas: 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 9510278173

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Rantala, Risto & Pajala, Lasse & Strengell-Silainen, Ulla: Kuka kukin on 2007. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 9511206060
  2. ↑ Vantaan kulttuuripalkinto. Vantaan kaupunki. Arkistoitu 2.3.2022. Viitattu 2.7.2016.
  3. ↑ Iskelmä-Finlandia Olli Lindholmille Ilta-Sanomat. 24.7.2008 (päivitetty 25.7.2008). Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 5.3.2022.
  4. ↑ Suomalaistähdistä tehty lukuisia postimerkkejä – kuvat MTV Uutiset. 28.2.2013. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 23.5.2013.
  5. ↑ Markkanen, Kristiina: HS valitsi Suomen 100 parasta naista Helsingin Sanomat. 6.3.2011. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 29.8.2011. ”Rockkuningatar, jonka biiseistä on tullut klassikkoja” Viitattu 22.3.2020.
  6. ↑ Närhi, Laura: He ovat uudet Vain elämää -artistit! Iltalehti. 28.5.2013. Helsinki: Alma Media Suomi Oy. Viitattu 5.3.2022.
  7. ↑ Juuti, Mikko: 542 haki ylimääräistä taiteilijaeläkettä. Ilta-Sanomat, 15.3.2019. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.3.2022.
  8. ↑ Leino, Annariikka: Maarit. Helsinki: Johnny Kniga Publishing, 2014. ISBN 9789510364277 Teoksen näköispainos Google-kirjoissa (viitattu 23.2.2015).
  9. ↑ Maarit Hurmerinta: Sukujuurten etsintä Italiasta vastatuulessa MTV Uutiset. 15.12.2011. MTV Oy. Viitattu 7.8.2019.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maarit Hurmerinta.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Maarit_Hurmerinta&oldid=22516711”