Maarian pappila
| Maarian pappila | |
|---|---|
| S:t Marie prästgård | |
 Maarian pappila kuvattuna vuonna 1991 |
|
| Sijainti | Maaria, Turku, Varsinais-Suomi |
| Rakennustyyppi | Pappila |
| Valmistumisvuosi | 1791 |
| Suunnittelija | Frederik Wilhelm Forsgren |
| Rakennuttaja | Maarian seurakunta |
| Omistaja | Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä |
| Runkorakenne | Tiili |
| Julkisivumateriaali | Rappaus |
| Kerrosluku | 2 |
 |
|
Maarian pappila (ruots: S:t Marie prästgård) on entinen Maarian seurakunnan kirkkoherran virka-asunto Turun Maariassa, Varsinais-Suomessa. Rakennuksen omistaa Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä ja nykyisin se toimii juhlatilana.[1] Maarian pappilan nykyinen päärakennus on valmistunut 1700-luvulla. Pappila on Suomen ensimmäinen tiilestä muurattu pappila.[2]
Historia ja arkkitehtuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maarian pappila on todennäköisesti sijainnut nykyisellä paikallaan Vähäjoen rannalla jo 1200-luvun lopulla.[1]
Maaria kuului vuonna 1498 annetun paavillisen päätöksen mukaan Turun papeille. Katolisen kauden loppuajan papit asuivat yhdessä Turun pappientalossa ja Maarian tulot menivät sen ylläpitoon. Maarian pappilan sijainti yleisen tien varrella asetti viranhoitoon velvollisuuden majoittaa ja ruokkia matkustavia herroja ja säätyläisiä.[2]
Maarian pappila on toiminut virka-asuntona muun muassa Mikael Agricolan ja Pehr Kalmin ollessa Maarian seurakunnan kirkkoherroina. Kalmin aikana perustettiin Maarian pappilan puutarha, jossa kasvoi muun muassa hedelmäpuita, mausteita ja kukkia. 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa kirkkoherrana toiminut Jakob Tengström omistautui puolestaan kirjallisuudelle, erityisesti historialle ja runoudelle. Kirkkoherra Ivar Tallgrenin aikana 1900-luvun alkupuolella pappilassa tehtiin suuria muutostöitä. Silloin pappilan pihapiiri sai nykyisen asunsa.[1]
Vanha päärakennus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maarian pappilan vanha päärakennus on 1600-luvun lopulla valmistunut hirsirunkoinen talo pappilan pihapiirissä. Rakennuksessa on alun perin ollut kaksi kamaria, sekä tupa. Eteisen hirsiseinässä on näkyvillä rakentamiseen osallistuneiden talollisten puumerkit. Rakennuksen alla on säilynyt kivinen kellari keskiajalta.[1]
Uusi päärakennus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maarian kirkkoherran virka annettiin Pehr Kalmin kuoltua häntä taloustieteen professorina seuranneelle Salomon Kreanderille. Merkittävin tapahtuma Kreanderin virkakautena 1780–1795 oli uuden pappilan rakentaminen. Sotakasööri Frederik Wilhelm Forsgren otti rakentamisen tehtäväkseen. Hän oli nimittäin perustanut tiilitehtaan Kärsämäkeen. Työn aloittamisessa oli kuitenkin vaikeuksia ja pappila oli asianmukaisessa kunnossa vasta 31. heinäkuuta 1791. Kreander ilmoitti myös, että Forsgren oli käyttänyt rakentamiseen paljon enemmän varoja kuin seurakunta oli sitoutunut suorittamaan.[2]
Suomen ensimmäinen tiilestä rakennettu pappila oli aluksi viisihuoneinen aumakattoinen rakennus, joka arkkitehtuuriltaan oli aikansa edustavimpia koko Suomessa. Rakennusta suunniteltaessa Kreander siirrätti pihan länsisivulle puutarhan viereen eteläsivulta luhtiaitan ja portin maantietä vasten, muut päärakennuksen tiellä olleet rakennukset hävitettiin. Pohjoissivulle Kreander rakennutti panimon entisen leivintuvan viereen. Näiden taakse tuli uusi käymälä. Pirtti (sauna) siirrettiin pihan länsisivulta ulkopuolelle maantien ja kaivon viereen. Samalle paikalle valmistui myös vuonna 1770 ruoka-aitta. Pihapiirin ulkopuolella oli myös karjapiha, jossa sijaitsivat talli, sikala, kaksi navettaa, sauna, lampola, rehuvajoja ja työkaluvaja. Puutarha oli edelleen päärakennuksen länsipuolella, ja eteläpuolella puutarha jatkui hakana. Puutarhaan tehtiin Kreanderin aikana humalatarha ja uusi aita.[2]
Varsin pian oli kuitenkin korjattava muun muassa kattoa, joka oli rakennettu tuohista. Myös seinien rappaus alkoi halkeilla. Myös kirkkoherra Kreanderin aika loppui nopeasti, sillä hän kuoli keuhkotautiin jo vuonna 1795. Kreanderin nimi on kuitenkin ikuistettu Maarian pappilan seinään yhdessä muiden rakennuttajien kanssa. [2]
1800-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkkoherra Edvard Bergenheimin virka-aikana korjattiin talli rehuvajoineen, sauna ja punaiseksi maalattu ruoka-aitta. Lisäksi hänen vaatimuksestaan saatiin vuonna 1846 varsin suuri uutuus pappilan keittiöön: valurautainen hella. Se oli laatuaan ensimmäisiä Suomessa.[2]
Bergheimin seuraaja, rovasti Heikel velvoitettiin vuoden 1861 katselmuspöytäkirjassa rakentamaan vanhan panimoksi muutetun rakennuksen paikalle vastaavankokoinen renkitupa ja tekemään sille yhteinen katto leivintuvan kanssa. Heikel ei kuitenkaan rakentanut tupaa, joten se jäi hänen seuraajansa Hjeltin tehtäväksi. Seuraavan, vuoden 1887 katselmuspöytäkirjan mukaan Hjeltin aikana oli rakennettu paitsi renkitupa kuten myös uudestaan rehulato, makki ja sikolätti.[2]
1900-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1902 itse pappila joutui suuren muutostyön kohteeksi. Piirustukset laati arkkitehti, kreivi Carl Eugen Armfelt. Ulko-ovi tehtiin aivan uudenlaiseksi ja toinen kerros rakennettiin kokonaan uudestaan. Pihapiirin maantien puoleiseen päähän lisättiin uusi matala talousrakennus. Päärakennuksen yläkertaan tuli neljä huonetta lisää. Kaikkiaan pappilassa oli nyt 12 huonetta. Pappilan pihapiiri puolestaan sai nykyisen ulkoasunsa. Suuri tiilinen navetta valmistui jo 1895. Renkitupa korjattiin ja siihen sijoitettiin maitokamari ja pesutupa. Sauna jaettiin kahteen huoneeseen, joita käytettiin asuntoina. Uusi vaunuvaja rakennettiin ja pappilan vanha päärakennus otettiin renkien asunnoiksi.[2]
Pappilan päärakennuksessa suoritettiin korjauksia ja sen väritys muutettiin keltaisesta alkuperäisen ruusunpunaiseksi, jota löytyi viiden maalikerroksen alta. Sisäänkäyntiä oli muutettu 1930-luvulla, jolloin ovi oli suljettu ja kaksi uutta ovea oli avattu vanhojen ikkunoiden kohdalle. Sisäpuolella seinissä oli alun perin liimaväri. Tapetteja vaihdettaessa paljastui seinistä koristekuvioita: maljakoita, kukkia ja lehtiä. Korjaustyö valmistui vuonna 1988.[2]