Maaria Kuukorento

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Maaria Kuukorento (ent. Rantanen, s. 1968) on suomalainen näyttelijä, tutkija, tiedottaja, edunvalvonnan asiantuntija ja suunnittelija. Hän on toiminut taiteen ja kulttuurin organisaatioissa erilaisissa taidekenttää kehittävissä ja taiteilijoiden työskentelyolosuhteita parantavissa tehtävissä.

Maaria Kuukorento valmistui näyttelijäksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 1993. Valmistumisensa jälkeen hän on työskennellyt näyttelijänä sekä Jyväskylän että Lahden kaupunginteattereissa, ja tehnyt lukuisia roolitöitä freelancetaiteilijana mm. televisiolle ja radiolle. Lisäksi hän on ohjannut ja kouluttanut sekä alan ammattilaisia että harrastajia. Lisäksi hän on ollut mukana perustamassa Ilmaisuverstas ry:tä ja tuottanut teatteria.

Maaria Kuukorento väitteli teatteritaiteen tohtoriksi vuonna 2006. Hänen väitöskirjansa Takki väärin päin ja sielu riekaleina käsittelee näyttelijän työstressin ja -uupumuksen kokemuksia.[1]

Hän toimi mm. Teatterikeskus ry:n toiminnanjohtajana vuosina 2008-2019.[2]

  • Kalliolle kukkulalle – Veera (1993)
  • Sutki – Kirsti (1993)
  • Johanneksen leipäpuu (1994)
  • Liian paksu perhoseksi – Helli (1998)
  • Saari – Irina (1998)
  • Rukajärven tie – Lotta (1999)
  • Pelon maantiede – Leenakaisa Sukunen (2000)
  • Korkeajännitystä - eli sähköä kotiinkuljetettuna – Anna-Kaariina Romppainen (2001)
  • Tappava säde – Anneli (2002)
  • Tummien vesien tulkit – Kenkäkaupan johtaja (2002)
  • Kaverille ei jätetä – Kikka (2004)
  • Mogadishu Avenue – Pirre Turakainen (2006)
  • Punahilkka – Sari (2007)
  • Kotikatu – valvoja (2008)
  • Salatut elämät – asianajaja Tuiranen (2008)
  1. Toni Lehtinen: Uupumus kutsumusammatissa Turun Sanomat. 23.5.2006. Viitattu 30.7.2013.
  2. Yhteistiedot Teatterikeskus. Arkistoitu 10.12.2013. Viitattu 30.7.2013.