Maapolitiikka
Maapolitiikka käsittää ne toimenpiteet, joita julkinen valta käyttää maan hankintaan ja luovutukseen tavoitteenaan vaikuttaa ympäristön ja kaupungin kehitykseen. Tavoitteita voivat olla esimerkiksi edellytyksien luominen kaavoitukselle, yhdyskuntasuunnittelun ja rakentamisen ohjaaminen sekä sosiaalisen asuntotuotannon varmistaminen.[1]
Pekka V. Virtasen mukaan kunnan maapolitiikassa on neljä osaa: maanhankinta, maanluovutus, maapolitiikan suhde kaavoitukseen ja muut maapolitiikan tehtävät. Maata voi hankkia vapaaehtoisilla kaupoilla, pakkolunastuksilla sekä maankäyttösopimuksilla, luovuttaa myymällä tai vuokraamalla. Koska kunnilla on Suomessa kaavamonopoli eli valta päättää kaavojen sisällöstä ja ajoituksesta, kunta voi kaavoittamalla vaikuttaa keinotteluun ja hintakehitykseen.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Hyötyläinen, Mika: Uusliberaali kaupunkipolitiikka ja kuntien maankäyttö. Yhteiskuntapolitiikka 80, 2015. Artikkelin verkkoversio.