Maanpään kartano
Maanpään kartano on Airismaan saarella Rymättylässä nykyisessä Naantalin kaupungissa sijaitseva kartano ja tila. Kaksi päärakennusta ovat 1700-luvulta ja ne on suojeltu osayleiskaavassa seudullisesti merkittävänä.[1]
Ensimmäinen asiakirjatieto Maanpäästä on vuodelta 1437. Vuodesta 1610 lähtien Maanpää toimi ratsutilana. Siitä tuli pitäjän suurin karjatila, jossa 1630-luvulla oli muun muassa 23 lehmää, 42 lammasta, 2 hevosta ja 3 varsaa. Maanpää pääsi kuitenkin rappeutumaan 1700-luvun alkupuolella, kunnes kuurinmaalainen kapteeni Karl Johan de la Myle[1] ja runoilija Agatha Lovisa de la Myle[2] perheineen muuttivat tilalle vuonna 1760 ja rakennuttivat uuden päärakennuksen 1760-luvulla. Jo muutaman vuoden jälkeen maatalous saatiin jälleen tuottoisaksi, ja 1760-luvulla tilan maille perustettiin neljä torppaa. Perintöratsutilaksi Maanpää muuttui 1767 ja 1700-luvun lopulla sillä oli tasokas kotikoulu.[1] Maanpään kotikoulussa opiskeltiin muun muassa saksaa, ranskaa ja venäjää. Hyvämaineisessa kielikoulussa opiskelivat muun muassa talouspoliitikko Lars Gabriel von Haartman, Turun hovioikeuden varapresidentti K. F. Richter ja senaatin jäsen Johan Petter Winter.[2] Rymättylän kirkon pyramidikattoinen kivestä muurattu hautakappeli vuodelta 1785 kuuluu Maanpään kartanolle ja Kuralan Södergårdin omistajalle.[3] 1900-luvun alussa Maanpää oli suurtila, jolla oli viljelysmaata 47 hehtaaria ja metsämaata 243 hehtaaria. Tila jaettiin kahtia vuonna 1919: Maanpään Ylistaloksi ja Maanpään Alistaloksi. Talojen päärakennukset ovat samassa pihapiirissä.[1]
Vanha päärakennus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maanpään alkuperäisen päärakennuksen eli Alistalon rakennutti 1760-luvulla kuurinmaalainen kapteeni Karl Johan de la Myle. Talo on luonnonkiviperustainen ja hirsirunkoinen. Talon itäpäässä on luonnonkivistä muurattu holvikellari. Ulkopuolelta rakennus on vuorattu peiterimalaudoituksella ja ikkunat ovat kuusiruutuisia risti-ikkunoita. Ikkunoiden yläpuolella on pienet kolmiosaiset haukanikkunat. Sisäpihalle käyvällä ovella on reikäkoristeinen avokuisti. 1900-luvun alussa rakennusta lyhennettiin huoneenmitalla länsipäädystä ja myös huonejärjestystä on muutettu. Tuvassa on hellauuni ja kamarissa pystyuuni. Ulkorakennuksista säilyneinä on 1800-luvun savusauna ja ajoittamaton puuvaja.[1]
Uusi päärakennus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maanpään nykyinen päärakennus eli Ylistalo on rakennettu todennäköisesti 1700-luvun lopussa. Rakennus oli alun perin matala ja aumakattoinen. 1940-luvulla sotien jälkeen se korotettiin kaksikerroksiseksi ja satulakattoiseksi. Talon runko on leveää hirttä ja kivijalka on sittemmin vuorattu betonilla. Ulkopuolelta talo on peiterimalaudoitettu ja siinä on kuusiruutuiset ikkunat. Talon suuri sali ulkonee voimakkaasti muusta rakennuksesta. Salin kohdalla on katettu avoveranta. Talon huonejärjestys muutettiin 1950-luvulla.[1]
Talon salissa oli maisema-aiheisia käsinmaalattuja tapetteja, jotka ovat suomessa ainutlaatuisia, tyylisuuntana 1750- ja 1760-lukujen taideihanteet. Maalaukset tehtiin seiniin pingotetuille kankaille. Ensimmäisen kerran ne olivat näytillä Turun linnassa vuonna 1911. Sittemmin ne siirrettiin pysyvästi esilinnan rokokoosalin tapeteiksi.[1]
Pihapiirin vanhin säilynyt talousrakennus on aitta 1800-luvulta ja hieman kauempana riihimakasiini 1800-luvulta. Kanala ja savusauna ovat 1900-luvun alusta ja navetta 1960-luvulta.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Brusila, Heljä et al: ”Rymättylän kylät ja vanhat rakennukset: Maanpää”, Rymättylän kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, s. 206–208. (sarja: Varsinais-Suomen rakennuskulttuuri 7) Turku: Rymättylän kunta, Varsinais-Suomen liitto, Turun maakuntamuseo, 2001. ISBN 951-595-070-8
- ↑ a b Hanttu-Kiskonen, Pia: Agatha de la Mylen runoja löytyy kyllä, eikä häntä ole syytä vähätellä (ISSN: 0356-133X) ts.fi. 28.8.2020. Turun Sanomat Oy. Viitattu 3.9.2020.
- ↑ Rymättylän kirkko Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 3.9.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Matinolli, Eeva & Koivunen, Pentti: Rymättylän historia: 1, Esihistoria ja Ruotsin vallan aika. Rymättylä: Rymättylän kunta, Rymättylän seurakunta, 1982. ISBN 951-99366-3-7
- Laakso, Leena-Kaisa: Rymättylän runoilijatar kuului balttialaiseen aatelistoon ja puhui useita kieliä – Mutta missä ovat hänen runonsa? (ISSN: 0356-133X) ts.fi. 22.8.2020. Turun Sanomat Oy.