Maaninkavaara (kirja)
| Maaninkavaara | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Miika Nousiainen |
| Kansitaiteilija | Markus Pyörälä |
| Genre | romaani |
| Kustantaja | Otava |
| Julkaistu | 2009 |
| Sivumäärä | 351 |
| ISBN | 978-951-1-22853-0 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Maaninkavaara on Miika Nousiaisen vuonna 2009 ilmestynyt toinen romaani.
Maaninkavaara on lukijasta riippuen humoristinen tai tragikoominen romaani, jonka alussa isä Martti valmentaa pojastaan Jarkosta kestävyysjuoksun mestaria. Perhettä kohtaa kuitenkin suru, kun Jarkko katoaa ruotsinlaivalla. Martti ryhtyy valmentamaan tytärtä Heidiä, joka uhrautuu isänsä surun helpottamiseksi. Heidin mielen täyttävät kuitenkin kaverit ja poikaystävä.[1] Koulun talonmiehenä työskentelevä isä ajaa Ladalla vieressä, kun tyttö juoksee koulumatkat, eikä juoksu ole mitään pehmoyhteiskunnan hölkkää. Valmennussuhteen kautta peilautuu Martin koko elämä, ihmissuhteet ja arvot ("maailmassa on yksi pätevä mittayksikkö: ratakierros").[2]
Nousiaisen edellinen teos, Vadelmavenepakolainen, ilmestyi syksyllä 2009 ruotsiksi ja sai molemmin puolin lahtea kiinnostuneita lukijoita, varmaankin juuri aihepiirinsä vuoksi: päähenkilö on kansalaisuustranshenkilö Mikko Virtanen.[3] Mutta samastuminen Virénin ja kumppaneiden jalanjäljissä maailmaan uppoutuneeseen umpisuomalaiseen Marttiin voi ruotsalaisille olla takkuisempaa. Nousiaisen mielestä suomalaisten olisi tulevaisuudessa hyvä ottaakin esimerkkiä heistä.[4]
Tarina kulkee kahden kertojan, isän ja tyttären, kuvakulmina. Teatteri- ja tv-käsikirjoituksia tehnyt Nousiainen oli alkujaan suunnitellut päässä pyörinyttä Maaninkavaara-aihetta televisiosarjaksi.[5]
Teosta on luonnehdittu perusproosan ohella arjesta uudelle tasolla nousevaksi jännittäväksi asetelmaksi, psykologiseksi luotaukseksi yksilöiden erilaisuuden korostamiselle.[1] Nousiaisen oma kokemus juoksemisesta on taustana asiantuntevasti kirjoitetulle tekstille, mutta hän ei kuitenkaan uppoudu asianharrastajan tyyliin urheilukirjoittamiseen, vaan lukukokemus käy yhtä hyvin sillekin, jolle urheilu sinänsä on vierasta. Päähenkilö pudottelee ajatusten helmiä, huumorilla makeutettuna, tyylillisesti Hotakaista lähentyen. Lukupiirissään Kirsi Piha ihmettelee, miten nykymies osaa kirjoittaa miehestä itseironisemmin kuin nainen naisesta, vaikkakin havainnot ovat paikoin vähän kuluneita mutta aina naurattavia. [2]
Kirjan motto "Run on and on/ Run on and on" on Iron Maidenin basistin Steve Harrisin kappaleesta The Loneliness of the Long Distance Runner albumilta Somewhere in Time.
Teos sai Kalevi Jäntin palkinnon 2009. Palkintolautakunnan mukaan "Maaninkavaara kuuluu suomalaisen urheiluhulluuden mainioihin muistomerkkeihin Juhani Peltosen Elmon rinnalle".[6]
Sovitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teoksesta on toteutettu näytelmäsovitus Suomen Kansallisteatterissa (2011),[7] Rovaniemen Teatterissa (2012)[8], Kuopion kaupunginteatterissa (2013)[9] ja Tampereen Työväen Teatterissa (2015)[10].
Kirjasta on suunnitteilla myös joko elokuva tai televisiosarja. Oikeudet on ostanut MRP Matila Röhr Productions Oy[11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Jorma Heinonen 26.8.2009 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Kirsi Piha, Miika Nousiainen: Maaninkavaara, 1.10.2009 (Arkistoitu – Internet Archive) hs.fi, luettu 19.10.2009
- ↑ Svenska Dagbladet luettu 19.10.2009
- ↑ Nousiaisella on jännittämistä lahden molemmin puolin 2.9.2009
- ↑ Lukupiiri, Nousiaisen vastauksia (Arkistoitu – Internet Archive) lukijoiden kysymyksiin, hs.fi, 14.10.2009, luettu 19.10.2009
- ↑ Kalevi Jäntin palkinto (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Puukka, Päivi: Isä ja tytär eksyvät Maaninkavaaraan Yle Uutiset. 5.12.2011. Viitattu 12.9.2015.
- ↑ Oksman, Eeva: Kaarlo Maaningan jalanjäljissä Matkailu kotimaassa 4/2012. Viitattu 12.9.2015.
- ↑ Jääskeläinen, Veera: Hilpeän kauhea kasvutarina Savon Sanomat. 3.11.2013. Viitattu 12.9.2015.[vanhentunut linkki]
- ↑ Maaninkavaara Tampereen Työväen Teatteri. Arkistoitu 30.9.2015. Viitattu 11.9.2015.
- ↑ Kati Hyttinen, Nousiaisella on jännittämistä lahden molemmin puolin luettu 2.9.2009