Maakiinteistöpankki

Osakeyhtiö Maakiinteistöpankki oli vuosina 1916-2000 toiminut suomalainen kiinnitysluottopankki. Sillä oli merkittävä osuus pakkohuutokaupattavaksi joutuneiden maatilojen lunastamisessa 1930-luvun pulavuosina.

Suomen Agraaritoimisto perusti Osakeyhtiö Maakiinteistöpankin Suomen Hypoteekkiyhdistyksen ohjauksessa vuonna 1916. Pankin tarkoitus oli rahoittaa torppareita. Perustamisen taustalla olivat J. K. Paasikivi ja Emil Schybergson. Rahoituksensa pankki hankki laskemalla liikkeelle obligaatiolainoja. Pankin toiminta pysyi kuitenkin vähäisenä kautta koko 1920-luvun. Pankin osake-enemmistö oli Suomen Hypoteekkiyhdistyksen hallussa vuoteen 1931 saakka.

1930-luvun talouslaman alkaessa maatilojen pakkohuutokaupat alkoivat lisääntyä nopeasti. Koska suurin osa (noin 80%) maanviljelijöiden lainoista oli lyhytaikaisia ja usein korkeakorkoisia vekseleitä tilannetta pidettiin huolestuttavana. Laman aikana syntyneet pulaliikkeet vaativat näiden velkojen vakauttamista muuttamalla ne pitkäaikaisiksi kiinteäkorkoisiksi lainoiksi. Rahat tähän toimenpiteeseen saataisiin valtion liikkeelle laskemilla obligaatiolainoilla.

Kesällä 1931 Sunilan hallituksen asettama Valion toimitusjohtaja F. Pitkäniemen johtama komitea esitti mietinnössään että Maakiinteistöpankista tehtäisiin tällaista vakauttamista harjoittava laitos ja että valtio tulisi mukaan sen toimintaan. Eduskunta hyväksyi lokakuussa 1931 lain, jonka nojalla Maakiinteistöpankin osakepääoma korotettiin 4 miljoonasta 20 miljoonaan markkaan. Pankin obligaatiolainoille myönnettiin myös valtion takuu 200 miljoonaan markkaan saakka, ja valtio tuli mukaan pankin omistajaksi 8 miljoonan markan sijoituksella.

Tilanne ei kuitenkaan parantunut sillä velkojat kieltäytyivät useimmissa tapauksissa ottamasta Maakiinteistöpankin obligaatioita velkojen maksuksi. Maaliskuussa 1932 annettiin uusi laki velkojen vakauttamisesta. Lain mukaan Maakiinteistöpankki saattoi vakauttaa maksuvaikeuksissa olevien maatilojen velat kiinnityslainalla. Vakautus voitiin tehdä ilman velkojan suostumusta, ja, jos velkoja kieltäytyi vastaanottamasta Maakiinteistöpankin obligaatioita, ne voitiin tallettaa ulosotonhaltijan huostaan velkojan nimiin. Vakautus edellytti kuitenkin, että velat oli otettu maatalouden harjoittamista varten, ei muuhun liiketoimintaan. Velkoja voitiin vakauttaa aina 70 prosenttiin velallisen kiinnitetyn maatilan arvosta.

Helmikuussa 1933 annetulla uudella lailla vakautettavien velkojen ylärajaa nostettiin 90 prosenttiin kiinnityskelpoisesta maatalousomaisuudesta. Obligaatiolainojen valtiontakuiden yläraja nousi 300 miljoonaan markkaan ja pankin osakepääoma kasvoi 30 miljoonaan markkaan josta valtion osuus oli 18 miljoonaa. Kesäkuussa 1933 pankki sai oikeuden lunastaa pakkohuutokauppaan joutunut maatila joko itse huutokaupassa tai 20 päivän ajan sen jälkeen.

Vuoden 1934 alusta pankki sai ilman rajoituksia käyttää etuosto-oikeuttaan lunastaa pakkohuutokauppaan menossa olevia maatiloja. Pankki saattoi käyttää omia obligaatioitaan kauppahinnan maksamiseen. Maakiinteistöpankin etuosto-oikeus oli voimassa vuoden 1936 loppuun. Näillä toimilla valtio halusi estää tilojen myynnin pilkkahintaan.

Vuoteen 1936 mennessä kun pankin toiminta päättyi siltä oli anottu 19 119 vakauttamislainaa ja näistä hakemuksista 7024 oli hyväksytty. Yhteensä pankki oli käyttänyt 516,6 miljoonaa markkaa tiloille myönnettyihin vakauttamislainoihin ja tilojen lunastamiseen pakkohuutokaupoista. Maakiinteistöpankin myöntämiä lainoja ei kuitenkaan aina nostettu jos viljelijä sopi velkojiensa kanssa edullisimmista takaisinmaksujärjestelyistä. Tiloja lunastettiin eniten Viipurin, Oulun ja Kuopion lääneissä ja lunastustoiminta oli huipussaan 1933-1934.

Maakiinteistöpankki siirtyi vuonna 1941 täysin Osuuskassojen Keskuslainarahasto Oy:n omistukseen ja sen tytäryhtiöksi. Sen toiminta hiipui taas useiksi vuosiksi kunnes se elpyi 1950-luvun puolivälissä. Pankin nimeksi tuli 1959 Maa- ja teollisuuskiinteistöpankki Oy ja kun osuuskassat muuttuivat 1970 osuuspankeiksi Maa- ja teollisuuskiinteistöpankin tehtäväksi tuli obligaatiolainojen liikkeellelasku. Pankin nimeksi muuttui 1986 OKO-Investointipankki Oy ja vuodesta 1997 se oli OKO-Investointiluottopankki Oy. Pankki fuusioitiin vuoden 2000 lopulla OKO:oon.

Pörssihistoria

Maakiinteistöpankin osakkeet noteerattiin Helsingin pörssissä vuosina 1918–1933. Vaihto oli pientä. Kolmena viimeisenä vuonna ei ollut vaihtoa.

Lähteet

• Juha Maijala: Maaseutuyhteisön kriisi - 1930-luvun pula ja pakkohuutokaupat paikallisena ilmiönä Kalajokilaaksossa. Jyväskylän yliopisto 2005 s. 59-68
• Pörssitieto: 1912-72 poistuneet pörssiyhtiöt K-R