M18 Hellcat

76 mm Gun Motor Carriage M18
M18 Hellcat
Valmistushistoria
Valmistusmaa	Yhdysvallat
Tekniset tiedot
Pituus
– putki edessä	6,68 m
– pelkkä runko	5,28 m
Leveys	2,87 m
Korkeus	2,57 m
Taistelupaino	18,0 t
Telaketjut	?
Maksiminopeus
– tiellä	92 km/h
– maastossa	50
Toimintasäde	168 km tiellä
Pääase	76 mm M1A1-kanuuna
Muu aseistus	12,7 mm Browning M2 -konekivääri
Panssarointi	5–25 mm
Moottori	Continental R-975-C4, 9-sylinterinen, bensiini
– hevosvoimat	340 hv
– kilowattia	253 kW
Miehistö	5 (johtaja, ajaja, ampuja, lataaja, vara-ajaja/kk-ampuja)
Infobox OK

76 mm Gun Motor Carriage M18 oli toisessa maailmansodassa käytetty yhdysvaltalainen panssarintorjuntavaunu. Se sai lempinimen Hellcat ja tunnetaan nopeimpana sodassa käytettynä tela-ajoneuvona (88 km/h). M18:aa valmistettiin heinäkuusta 1943 lokakuuhun 1944. Kokonaisvalmistusmäärä oli 2 507 vaunua. M18 oli koko toisen maailmansodan nopein telaketjullinen ajoneuvo.

Joulukuussa 1941 Yhdysvaltain maavoimien taisteluvälinelaitos (US Army Ordnance Corps) jätti tilauksen nopeasta panssaritorjuntavaunusta, joka olisi varustettu Christie-jousituksella, Wright Continental R-975 -moottorilla ja 37 millimetrin kanuunalla. Moottori oli yhdeksänsylinterinen 400 hevosvoiman bensiinikäyttöinen tähtimoottori.

Pohjois-Afrikassa käytyjen taistelujen perusteella huomattiin, että 37 millimetrin tykki oli riittämätön ja vaatimukseksi päivitettiin 57 millimetrin tykki. Prototyyppien ja kokeiden perusteella vaunuun otettiin vieläkin tehokkaampi 75 millimetrin tykki ja viimein 76,2-millinen M1A1, jonka putken pituus oli 52 kaliiperia. Kyseisestä tykistä käytettiin myös M1A1C- ja M1A2-malleja. Myös telapyörien Christie-tyypisestä kierrejousituksesta luovuttiin ja tilalle otettiin sauvajousitus. Suunnitelma lyötiin lukkoon helmikuussa 1943 ja valmistus alkoi saman vuoden heinäkuussa.

M18 pääsi tositoimiin Luoteis-Euroopassa ja Italiassa kesällä 1944. Vaunu osoittautui toimivaksi väijytyksissä ja yllätyshyökkäyksissä ja pystyi tuhoamaan kaikki paitsi raskaimmat saksalaispanssarit. Hellcatin panssarointi tosin oli paksuimmillaankin vain 25 millimetriä, joten se ei kyennyt pysäyttämään kevyidenkään panssarintorjuntatykkien ammuksia. 630. panssarintorjuntapataljoona ilmoitti heinäkuussa 1944 53 Tigerin ja Pantherin tuhoamisesta vain 17 vaunun tappioin.

Päinvastoin kun M4 Shermanin rungolle rakennettu M10 Wolverine, M18 Hellcat oli suunniteltu alun perin panssarintorjuntavaunuksi ja se oli tästä syystä painoltaan vain puolet M10:sta, huomattavasti nopeampi ja aseistettu tehokkaammalla tykillä. Varastotilaa oli huomattavasti enemmän, joten M18 pystyi kantamaan viiden miehen miehistön lisäksi 45 kappaletta 76 millimetrin tykin laukauksia ja yhden 12,7 millimetrin Browning M2 -konekiväärin, jota varten oli 800 patruunaa. Vaunun keveys (18 tonnia) oli muun muassa päältä avoimen tornin, ohuen panssaroinnin ja pienen koon ansiota. Avoin torni kuitenkin jätti miehistön tarkka-ampujille, kranaatinsirpaleille ja käsikranaateille alttiiksi.

M18:sta valmistettiin myös M39 Armored Utility Vehicle -muunnosta. Se oli torniton kuljetusvaunu, jota käytettiin tykinvetäjänä tai miehistön tai lastin kuljetukseen. On myös mahdollista, että sodan jälkeen vaunuun olisi yritetty sovittaa 90 millimetrin tykkiä, mutta asiasta ei tarkkaa tietoa.^lähde?

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta M18 Hellcat Wikimedia Commonsissa