M/S Tor Baltica
| M/S Tor Baltica | |
|---|---|
| Tyyppi | Rahtilaiva |
| Lippuvaltio | Latvia[1][2] |
| Kotipaikka | Riika |
| IMO-numero | 7528594 |
| MMSI-numero | [1] 275345000[1] |
| Tunnuskirjaimet | YLCQ[1] |
| Aiemmat nimet |
1977–2001: Elk 2001– Tor Baltica |
| Omistaja | Balticum Shipping |
| Aiemmat omistajat |
1977–1978: Stena Line Ltd 1978–1982: Standard Chartered Merchant Bank 1982–1986: Elk Leasing Co Ltd 1986–2000: P&O Ferries Ltd 2000–2003: DFDS Tor Line 2003–2007: Baltica Shipping & Trading Co. Ltd. 2007– Balticum Shipping |
| Rakennustelakka | Hyundai Shipbuilders & Heavy Industries, Ulsan, Etelä-Korea |
| Rakennusnumero | 645 |
| Vesillelasku | 21. kesäkuuta 1977 |
| Luovutettu | 28. joulukuuta 1977 |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 163,61 m |
| Leveys | 22,9 m |
| Syväys | 7,52 m |
| Bruttovetoisuus | 6 182 brt |
| Koneisto | 2 × Pielstick 12PC2-5V-400 V-diesel |
| Koneteho | 11 475 kW |
| Nopeus | 31,48 km/h |
| Nopeus | 17 kn |
| Hyttejä | 12 |
| Lastikapasiteetti | 1 886 |
| Lähteet | [3] |
M/S Tor Baltica (IMO 7528594) on Balticum Shippingin omistuksessa oleva ro-ro-rahtialus.[2] Alus on rakennettu vuonna 1977 Ulsanissa, Etelä-Koreassa. Tor Baltica on rekisteröity Latvian lipun alle ja sen kotisatama on Riika. Nykyisin DFDS Tor Line liikennöi aluksella Saksan Kielin ja Venäjän Pietarin välillä.
Tekniset tiedot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pituutta Tor Balticalla on 163,61 metriä, leveyttä 22,9 metriä ja syväys on 7,52 metriä. Laivan koko tilavuus (bruttovetoisuus) on 6 182 bruttorekisteritonnia ja matkustus- ja lastitilojen tilavuus (nettovetoisuus) 2 802 nettorekisteritonnia. Aluksen kuollut paino eli kantavuus on 8 593 tonnia. Aluksen lastikapasiteetti on 1 886 kaistametriä. Laivan huippunopeus on noin 17 solmua.[3]
Laivan pääkoneina on kaksi Pielstick 12PC2-5V-400 V-dieselmoottoria, jotka yhdessä kehittävät 11 475 kilowatin tehon.
Alustyyppi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tor Baltica on ro-ro-alus (roll on roll off), eli sen lastaus tapahtuu perästä pyörien päällä ilman nosturia. Ro-ro-alus on kaikkein kilpailukykyisin ratkaisu nopeutta vaativissa ja lyhyissä kuljetuksissa, sillä se on nopea lastata ja purkaa. Rahtitilaan jää aina paljon käyttämätöntä tilaa, minkä vuoksi aluksia ei juuri valtameriliikenteessä käytetä.[4]
Käyttöhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1977–2000
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]21. kesäkuuta 1977 alus laskettiin vesille eteläkorealaisella Hyundai Shipbuilders & Heavy Industriesin telakalla (nyk. Hyundai Heavy Industries). Aluksen rakennusnumero on 645. Alus valmistui joulukuun lopulla kolmantena 11 aluksen sarjasta, jonka muodostavat valmistumisjärjestyksessä M/S Global Freighter (nimi valmistuessa Merzario Ausonia), M/S Stena Transfer (Stena Runner), M/S Kilmore (Norsky), uponnut M/S Finnbirch (Stena Prosper), M/S Finnforest (Stena Project), M/S Atlantic Freighter (Tor Felicia), M/S Stena Partner (Alpha Enterprise), M/S Stena Transporter (Merzario Espania) ja M/S Diplomat (Stena Trader).[3] Aluksista yhdessä käytetään nimitystä Stena Searunner-sarja ja kaikki alukset ovat tanskalaisen Knud E. Hansen A/S:n suunnittelemia.[5]
28. joulukuuta alus luovutettiin Stena Linen omistukseen, joka rekisteröi aluksen Elk -nimisenä Yhdistyneen kuningaskunnan lipun alle. Kotisatamaksi tuli Lontoo. Tämän jälkeen laiva aikarahdattiin eli vuokrattiin[6] P&O Ferries -varustamolle, jonka jälkeen P&O Ferrymasters aloitti liikennöinnin sillä Göteborgin ja Middlesbroughin välillä. Vuonna 1978 Standard Chartered Merchant Bank osti Elkin. 10. maaliskuuta 1979 alus ajoi karille Göteborgin edustalla. Kolmen päivän kuluttua se irrotettiin karilta ja hinattiin telakalle korjattavaksi. 5. joulukuuta 1981 North Sea Ferries B.V. vuokrasi Elkin tekemään yhden Rotterdamin ja Ipswichin välisen matkan. 9. ja 13. joulukuuta sama toistui. Huhtikuussa 1982, Falklandin sodan aikana, Britannian puolustusministeriö tilasi Elkin kuljettamaan kalustoa Falklandinsaarille. 12. heinäkuuta 1982 alus meni Smit Shiprepairsin telakalle Plymouthiin, Englantiin. Kuukauden kuluttua se palasi takaisin Göteborgin ja Middlesbroughin välille. Syyskuussa alus siirtyi Elk Leasing Co Ltd:n haltuun. Vuonna 1986 P&O Ferries osti Elkin, jonka jälkeen laiva meni pidennettäväksi Reunis Du Nord et de I´Ouestin telakalle Dunkerqueen, Ranskaan.[3]
2000–
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joulukuussa 2000 DFDS Tor Line osti aluksen. Kesäkuussa 2001 laivan nimi vaihtui Tor Balticaksi. Syyskuussa 2001 laiva aikarahdattiin Yhdysvaltain puolustusministeriön liikenteeseen. Myöhemmin samana vuonna rahtaussopimus päättyi ja Tor Baltica siirtyi Göteborgin ja Harwichin väliseen liikenteeseen.[3]
Elokuussa 2003 Baltica Shipping & Trading Co. Ltd. osti aluksen, rekisteröi sen Belizen lipun alle ja teki vuokrasopimuksen, jolla alus siirtyi DFDS Tor Linen liikenteeseen kolmeksi vuodeksi. Syyskuun alussa Tor Baltica aloitti liikennöinnin linjalla Fredericia–Kööpenhamina–Klaipėda. Seuraavana vuonna reitti vaihtui: Göteborg–Harwich–Rotterdam. Vuonna 2005 reitti vaihtui kahdesti: ensin Immingham–Zeebrugge ja sen jälkeen Kiel–Pietari.[3]
Marraskuussa 2007 Balticum Shipping osti laivan ja aikarahtasi sen DFDS Tor Linen liikenteeseen. Tor Baltica myös rekisteröitiin samalla Latvian lipun alle ja kotisatamaksi tuli Riika.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Details for the ship Tor Baltica Vesseltracker.com. Viitattu 10.5.2008. (englanniksi)
- ↑ a b Kočāne, Sarma: Tor Baltica zem Latvijas karoga 1.11.2007. Latvijas jūras administrācija. Viitattu 10.5.2008. (latviaksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e f g M/S ELK Fakta om Fartyg. Viitattu 10.5.2008. (ruotsiksi)
- ↑ Vesiliikenteen kalusto Suomen Kuljetusopas. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 10.3.2008.
- ↑ M/S Stena Searunner (PDF) Knud E. Hansen A/S. Viitattu 10.5.2008. (englanniksi)
- ↑ Koskinen, Petri: Transfennica hankkii omat laivat. Talouselämä, 7.10.2002. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.5.2008. (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Fakta om Fartyg – M/S Elk (ruotsiksi)
- The ferry site – M/F Tor Baltica (englanniksi)