m-Kresoli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
m-Kresoli
Tunnisteet
IUPAC-nimi 3-metyylifenoli
CAS-numero 108-39-4
PubChem CID 342
SMILES CC1=CC(=CC=C1)O [1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C7H8O
Moolimassa 108,134 g/mol
Sulamispiste 11,8 °C[2]
Kiehumispiste 202,2 °C[2]
Tiheys 1,03 g/cm3[3]
Liukoisuus veteen 2,4 g/100ml (20 °C) [3]

m-Kresoli eli meta-kresoli (C7H8O) on fenoleihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa liuottimena sekä orgaanisessa synteesissä. Yhdistettä esiintyy kukkien tuoksuissa ja semiokemikaalina eliöiden viestinnässä. m-Kresoli on o- ja p-kresolien isomeeri.

Teollisesti m-kresolia ja sen isomeereja valmistetaan perinteisesti kivihiiltä tislaamalla. Fraktioivalla tislauksella saadaan erilleen o-kresoli, jolla on riittävästi erilainen kiehumispiste, mutta p- ja m-kresolit pitää erottaa derivatisoimalla ne. m-Kresoli muodostaa additiotuotteen urean kanssa ja p-kresoli additiotuotteen oksaalihapon kanssa. Nämä yhdisteet voidaan erottaa toisistaan helpommin. m-Kresolia voidaan tuottaa myös 3-metyyli-isopropyylibentseenin hydroperoksidaatiolla tai dealkyloimalla 5-metyyli-2,4-di-tert-butyylifenolia.[4]

m-kresolia käytetään liuottimena, desinfiointiin, puhdistusaineissa, valmistettaessa synteettisiä lääkeaineita, väriaineita, muoveja, kasvinsuojeluaineita ja muita kemikaaleja.[5] Yhdistettä voidaan käyttää myös parantamaan polyaniliinipolymeerien sähkönjohtokykyä.[6]

Pieninä määrinä m-kresoli ei ole haitallista, mutta on suurempina pitoisuuksina hyvinkin myrkyllistä. Yhdisteelle altistumisesta seuraavia oireita voivat olla huonovointisuus, johon liittyy oksentamista, hengityksen vaikeutuminen ja yskä ja pahimmillaan tajuttomuus. Iholle joutuessaan m-kresoli voi aiheuttaa ihovaurioita. Yhdiste voi myös vahingoittaa keuhkoja, maksaa tai munuaisia, jos sille altistuu toistuvasti tai pitemmän aikaa.[3][5]

  1. m-Cresol – Compound summary NCBI. Viitattu 3. elokuuta 2019.
  2. a b Physical properties: Metacresol NLM Viitattu 14.4.2010
  3. a b c m-Kresolin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 14.04.2010
  4. John H. P. Tyman: Synthetic and natural phenols, s. 14. Elsevier, 1996. ISBN 978-0-444-88164-9 Teoksen verkkoversio (viitattu 14.04.2010). (englanniksi)
  5. a b Lawrence H. Keith,Mary M. Walker: Handbook of air toxics: sampling, analysis, and properties, s. 271. CRC Press, 1995. ISBN 9781566701143 Teoksen verkkoversio (viitattu 14.04.2010). (englanniksi)
  6. Donald Lee Wise: Electrical and optical polymer systems, s. 368. CRC Press, 1998. ISBN 9780824701185 Teoksen verkkoversio (viitattu 14.04.2010). (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.