Münchhausenin trilemma
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Münchhausenin trilemma on tietoteoreettinen ongelma. Kyseessä on ajatuskokeilu, jossa kuvataan, että absoluuttista totuutta on mahdotonta saada selville mistään. Kaikki yritykset perustaa tietämys vankalle perustalle joutuvat väistämättä johonkin seuraavista kolmesta sudenkuopasta[1][2]:
- Regressio ad infinitum, jossa jokainen perusteltu argumentti on vuorostaan perusteltava, ja tämä ad infinitum.
- Looginen kehäpäätelmä, jossa väite yritetään perustella enemmän tai vähemmän piilevänä käyttämällä sitä itseään.
- Dogmatismi eli ex cathedra -argumentti, jossa vedotaan yhteen ehdolliseen vaiheeseen, jota ei voi millään tavoin kritisoida tai kieltäydytään antamasta uusia perusteluja.[1][2]
Filosofi Jakob F. Fries nimesi tämän ongelman Münchhausenin trilemmaksi muistoksi paroni Münchhausenista, joka väitti pystyvänsä vetämään hevosensa ja itsensä suosta omista hiuksistaan vetämällä ilman ulkopuolista tukea.[1] Ongelma tunnetaan myös nimellä Friesin trilemma[1] tai Agrippan trilemma.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Emmeche, Claus — Køppe, Simo — Ravn, Ib — Stjernfelt, Fredrik — Teuber, Jan: Uusien tieteiden sanakirja: 200 tieteen termiä 2000-luvulle, s. 150–151. (Sitaatti; s, 150: ”Ongelma, jossa on kolme eikä kaksi mahdotonta tilannetta, joihin valitsija joutuu.”) Suomentanut Timo Paukku. Alkuperäisteos: ”De Nye Videnskabers Ord: 200 opslag fra attraktor til økosystem” (1994). Helsinki: Edita, 1997. ISBN 951-37-2091-8
- ↑ a b Pajunen, John & Raatikainen, Panu & Niemi, Petteri: Mikä on tieteen-filosofinen positioni? Miten se vaikuttaa tutkimukseeni? (PDF) (s. 5) Luentomoniste. 2017. Jyväskylän yliopisto. Arkistoitu 24.10.2022. Viitattu 24.10.2022.