Mätäsvaaran kaivos
Mätäsvaaran kaivos oli Lieksan Mätäsvaarassa vuosina 1939–1947 toiminut molybdeenikaivos. Kaivoksen tuottamaa molybdeenisulfidia vietiin sotavuosina Saksaan, ja kaivos oli tällöin Suomen toiseksi suurin kaivos Petsamon nikkelikaivoksen jälkeen. Molybdeeniä käytettiin erikoisteräksien raaka-aineena. Sodan jälkeen molybdeenin hinta maailmanmarkkinoilla romahti, ja kaivostoiminta Mätäsvaarassa päättyi kannattamattomana, vaikka malmia olikin vielä jäljellä. [1] Mätäsvaaran kaivosyhdyskunta kuuluu Museoviraston määrittämiin Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[2]
Kaivoksen historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mätäsvaaran malmiesiintymä löytyi pielisjärveläisen torpparin ja kulkukauppiaan Erik "Erkka" Ikosen (1847–1921) lähettämän kansannäytteen perusteella. Esiintymä paljastui 1903 Joensuu-Nurmes-rautatien esitöiden aikana. Karl Theodor Forsström avasi samana vuonna paikalla koelouhoksen, ja käsin louhittua malmia saatettiin toimittaa jo tällöin Saksaan Kruppin asetehtaille. Alue siirtyi vuonna 1916 Wärtsilä Oy:n omistukseen, joka jatkoi koelouhintaa paikalla 1930-luvulle saakka. Koska malmille ei ollut vielä olemassa rikastusmentelmää, toiminta jäi pelkäksi malmikiven louhinnaksi.[1]
Vuonna 1935 esiintymä siirtyi Vuoksenniska Oy:n omistukseen. Kaivoksen avauskuilun laskeminen aloitettiin 3. syyskuuta 1938, ja kaivostoiminnan valmistelu alkoi tammikuussa 1939. Kaivosalueelle rakennettiin kaksi norjalaismallista nostotornia, rikastamo, 900 tonnin betonisiilot murskatulle malmille, maanpäälliset puiset vesijohdot, korjauspajat ja pumppuasemat, höyryvoima-asema 62 metriä korkeine piippuineen, konttori, klubi, terveystalo, eri apulaitokset sekä työntekijöiden ja toimihenkilöiden asunnot. Rakentajana toimi rakennusliike Alfred A. Palmberg. Asuntojen rakentaminen toteutettiin lähes kokonaan elementtejä käyttäen, tyyppitalojen suunnittelijana oli arkkitehti Alvar Aalto. Mätäsvaaran kaivosyhdyskunnassa asui enimmillään noin tuhat asukasta. Talvisodan alkaminen keskeytti kaivoksen rakentamistyöt, mutta sodan jälkeen kaivostoiminta pääsi alkamaan elokuussa 1940. Jatkosodan aikaan kaivoksessa työskenteli 1942–1944 myös noin 100 sotavankia, joita varten alueella oli sotavankileiri.[1][3]
Mätäsvaarasta louhittiin vuosina 1940–1947 1,154 miljoonaa tonnia malmia, joka sisälsi keskimäärin 0,11 prosenttia molybdeenihohdetta. Kaivostoiminnan loppuvaiheessa otettiin talteen vain rikkain osa malmista. Louhinta tuotti suuren määrän kvartsia sisältävää jätehiekkaa, jota käytettiin sotavuosina jonkin verran lasinvalmistuksen raaka-aineena. Vuonna 1947 kaivoksen keskuskuilu oli 151 metriä syvä ja kaivoksen tasot sijaitsivat 60, 100 ja 140 metrin syvyydessä. Kaivoskäytävien yhteenlaskettu pituus oli yli kahdeksan kilometriä. Kaivokselle johti tehdasrata Lieksan ja Nurmeksen väliseltä radalta. [4]
Toisen maailmansodan jälkeen molybdeenin kysyntä ja hinta romahtivat. Kun kaivoksen toiminta päättyi heinäkuussa 1947, kylän asukasmäärä laski nopeasti.[5]
Mätäsvaaran kaivosalue kaivoksen sulkemisen jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mätäsvaaran kylä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2024 entisessä kaivoskylässä asui noin 60 asukasta.[6] Kaivoksen entiset asuinrakennukset ovat suurimmaksi osaksi jäljellä ja lisäksi alueelta löytyy jätehiekkakasa, entisiä avolouhoksia ja kaivosperiä sekä purettujen kaivosrakennusten perustuksia. Entinen kaivoksen voimalarakennus on säilynyt, mutta voimalan savupiippu on purettu. Betonisiilot, joissa murskattua malmia säilytettiin, ovat myös säilyneet.[3]
Esiintymislava
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaivoksen suuri avolouhos eli "Forsströmmin monttu" toimi kesäisin kaivosnäyttämönä erilaisille ulkoilmatilaisuuksille. Paikalla on 400-paikkainen katsomo ja kelluva esiintymislava. [7] Vedellä täyttyneessä kaivoslaguunissa järjestettiin 26 kesänä musiikkifestivaali Lieksan Vaskiviikkojen konsertteja.[5]
Alueen käyttö Vaskiviikkojen konserttipaikkana lopetettiin kesällä 2022, kun metsäyhtiö Tornator suoritti alueella avohakkuun.[8] Kaivosalueen nykyinen omistaja taide- ja kulttuuriyhdistys Metka suunnittelee uuden teatteri- ja konserttinäyttämön rakentamista kaivokselle.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Mätäsvaaran kaivos 1939-1947 kulta-Erkan molybdeeniaarre, Juha Tolvasen Lieksan Mätäsvaaran molybdeenikaivos 1939-1947-sivusto (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY Kohdetiedot Mätäsvaaran kaivosyhdyskunta www.rky.fi. Museovirasto. Viitattu 29.7.2024.
- ↑ a b Pasi Jaakkonen : Natsi-Saksa himoitsi Pohjois-Karjalan korvesta löytynyttä malmiaarretta – Mätäsvaaran menestys loppui kuitenkin lyhyeen, Ilta-Sanomat 20.11.2016
- ↑ Kaivostyöstä työllä ja hiellä kovaan kallioon, Juha Tolvasen Lieksan Mätäsvaaran molybdeenikaivos 1939-1947-sivusto
- ↑ a b c Tuhat kaivosmiestä louhi pohjoiskarjalaisessa kylässä malmia Natsi-Saksan sotateollisuudelle – nyt Mätäsvaaran kaivoksella häärivät uudet omistajat Maaseudun Tulevaisuus. 28.1.2024. Viitattu 2.7.2024.
- ↑ Linjama, Topi: Mätäsvaara, kaivoskylä. Elonkehä, 2024, nro 2, s. 18-23. Elonkehä ry.
- ↑ Forsströmin avolouhos hyvinkin akustiset seinämät, Juha Tolvasen Lieksan Mätäsvaaran molybdeenikaivos 1939-1947-sivusto
- ↑ Tornator hakkasi puut ainutlaatuisen ulkokonserttipaikan ympäriltä Lieksassa – "Paikka on kuin pommin jäljiltä" Yle Uutiset. 12.5.2022. Viitattu 13.5.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Juha Tolvasen Lieksan Mätäsvaaran molybdeenikaivos 1939-1947-sivusto
- Mätäsvaaran kaivosalueen kartta
- Pasi Peiponen : Mätänevä nähtävyys: Lieksa hukkaa Aaltonsa, Yle Uutiset 19.7.2015
- Pasi Jaakkonen : Natsi-Saksa himoitsi Pohjois-Karjalan korvesta löytynyttä malmiaarretta – Mätäsvaaran menestys loppui kuitenkin lyhyeen, Ilta-Sanomat 20.11.2016
- Mätäsvaaran kaivos, Kaivoksien ympäristöongelmat Suomessa 16.12.2017