Märynummen teloitukset
_3.jpg)
Märynummen teloitukset tapahtuivat Halikon Märynummella Suomen sisällissodan loppuvaiheessa 13. toukokuuta 1918, jolloin valkoiset teloittivat noin 50 Someron seudulta kotoisin ollut punaista tai punaiseksi epäiltyä. Teloituksista vastuullisena pidetään ruotsalaisen kreivin Carl August Ehrensvärdin komentamaa Saariston vapaajoukkoa, mutta uhrien valikoinnin ja teloitusten käytännön järjestelyt hoitivat somerolaiset suojeluskuntalaiset Saariston vapaajoukon upseerien valvonnassa. Teloitettuja oli ilmeisesti yhteensä 49, vaikka joissakin lähteissä määräksi mainitaan 50–100. Nuorimmat teloitetut olivat 17-vuotiaita.[1][2]
Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukokuun alussa noin 130 Forssassa vangittuna ollutta somerolaista punaista luovutettiin Someron suojeluskunnalle. Heidät kuljetettiin kotipitäjäänsä ja pidettiin vangittuna Someron nuorisoseuraintalolla. Kuulustelujen jälkeen osa määrättiin kevättöihin paikallisille maatiloille ja osa vapautettiin. Jäljelle jäänyt noin viidenkymmenen hengen joukko marssitettiin 12. toukokuuta Kuusjokelle, jossa heidät majoitettiin yöksi Kurkelan nuorisoseuraintalolle. Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Halikkoa. Erään tiedon mukaan vangit oli tarkoitus siirtää Halikon asemalta rautateitse Turun vankileirille, mutta jostain syystä suunnitelmiin tuli muutos ja heidät päätettiin teloittaa Märynummella.[3] Matkan aikana ammuttiin jo kaksi vartiomiesten kanssa riitaantunutta vankia.[4] Vankikolonna pysähtyi noin kolme kilometriä Märynummen pohjoispuolella sijaitsevaan Perälän kylään. Vangit suljettiin latoon, josta heidät kuljetettiin teloituspaikalle 10 hengen ryhmissä ja ammuttiin yksitellen.[3]
Teloituspaikkana toimi vuonna 1901 lakkautetun venäläisen kasarmin tuntumassa sijannut metsikkö Auran ja Salon välisen maantien (nyk. seututie 224) varrella. Uhrit haudattiin paikalle kaivettuun joukkohautaan. Vuonna 1926 kasarmialueella aloitti toimintansa Halikon sairaala ja 1932 punaisten joukkohaudan yhteyteen perustettiin sairaalan hautausmaa. Joukkohaudalle pystytettiin puinen muistoristi, kunnen talvisodan jälkeen vuonna 1940 paikalle saatiin graniittinen muistomerkki.[5]
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Märynummen teloituksista kerrotaan somerolaissyntyisen Olavi Nurmen vuonna 1982 omakustanteena julkaisemassa romaanissa Niin herkästi meni silloin ihmishenki.[4] Kirjailija Leena Lander käsittelee tapahtumia vuonna 2010 ilmestyneessä romaanissaan Liekin lapset.[1]
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lander, Leena: Liekin lapset. Helsinki: Siltala, 2010. ISBN 978-952-23407-8-8
- Nurmi, Olavi: Niin herkästi meni silloin ihmishenki. Turku: tekijä, 1982. ISBN 951-99366-6-1
- Tukkinen, Tauno: ”Ei kaivata takaisin tänne” : Someron ja Somerniemen punaisten henkilötappiot 1918. Karjalohja: tekijä, 2002. ISBN 951-98363-3-0
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Majander, Antti: Joukkomurha ei vanhene (vain tilaajille) 15.5.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.7.2022.
- ↑ Hirvasnoro, Kai: Vuoden 1918 murhat eivät vanhene 4.6.2010. Kansan Uutiset. Viitattu 12.7.2022.
- ↑ a b Lehtonen, Pekka: Märyn laukausten kaiku. Salo: SAK:n Salon Paikallisjärjestö, 2011. ISBN 978-952-92891-3-4
- ↑ a b Lindén, Oiva: ”Kaksi kirjaa – kaksi näkökulmaa vuoden 1918 tapahtumiin Somerolla”, Someron Joulu 2007, s. 63-66. Somero: Somero-Seura, 2007. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Punaisten ammuttujen hauta muistomerkkeineen, Halikko Punaisten muistomerkit. 2017. Työväenmuseo Werstas. Viitattu 12.7.2022.