Mäntykirva
| Mäntykirva | |
|---|---|
_(14480056502).jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Nivelkärsäiset Hemiptera |
| Alalahko: | Kirvansukuiset Sternorrhyncha |
| Yläheimo: | Phylloxeroidea |
| Heimo: | Havukirvat Adelgidae |
| Alaheimo: | Pineinae |
| Suku: | Pineus |
| Alasuku: | Pineus |
| Laji: | pini |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pineus pini |
|
| Katso myös | |
Mäntykirva (Pineus pini) on havukirvoihin kuuluva pieni hyönteislaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siivettömät yksilöt ovat tumman ruskeita tai punaisia, muodoltaan hyvin pyöreitä ja täysin valkoisen villamaisen vahan peittämiä. Pää ja keskiruumis ovat voimakkaasti kitinisoituneet. Tuntosarvet ovat hyvin lyhyet ja niissä on kolme jaoketta. Siivelliset yksilöt ovat punertavan harmaita ja niiden siipisuonissa on punertava sävy. Ruumiin pituus 1,0–1,2 mm.[2][3]
Kromosomiluku 2n=22.[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mäntykirva on eurooppalainen laji, joka on vieraslajina levinnyt ainakin Itä-Afrikkaan ja Australiaan.[2] Suomessa sitä tavataan laajalti ympäri maata.[4]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mäntykirvaa ei voi erottaa Pineus orientalis -lajin neitseellisesti lisääntyvistä yksilöistä ja laji on saattanutkin syntyä, kun yhdessä populaatiossa suvullinen lisääntyminen on loppunut kokonaan. Mäntykirva lisääntyy siis ainoastaan neitseellisesti eikä sillä tapahdu myöskään isäntäkasvin vaihtoa, minkä vuoksi lajin elinkaari on havukirvoille poikkeuksellisen yksinkertainen. Kirvat talvehtivat mäntyjen oksilla ja kevätkesällä ainakin kaksi kirvasukupolvea ruokailee tuoreissa vuosikasvuissa. Myöhemmin alkaa syntyä myös siivellisiä yksilöitä, mutta näiden merkitys lajin leviämisessä uusille elinpaikoille lienee pieni verrattuna tuulen mukana kulkeviin 1. toukkavaiheen poikasiin. Varsinaisista kirvoista poiketen havukirvoilla myös neitseellisesti lisääntyvät yksilöt munivat. Mäntykirvan munaryhmät ovat valkoisen villamaisen vahan peittämät.[2][3]
Mäntykirvan luontaisia saalistajia ovat ainakin seuraavat: Cheilomenes aurora, Diomus pumilio, Exochomus flavipes, nelitäpläpirkko (Exochomus quadripustulatus), Leucopis argenticollis, Leucopis atrifacies, Leucopis manii, Leucopis nigraluna, Leucopis obscura, Leucopis praecox, Leucopis tapiae, Rhyzobius chrysomeloides, männynpikkupirkko (Scymnus nigrinus), juovapikkupirkko (Scymnus suturalis), Tetraphleps raoi ja mäntyhämykorento (Wesmaelius concinnus).[5]
Mäntykirva viihtyy erityisesti nuorehkoissa männyntaimissa ja aiheuttaa vuosikasvainten ja niiden neulasten kasvun heikkenemistä. Pahimmassa tapauksessa monivuotinen kirvainvaasio voi aiheuttaa taimen kuoleman.[6]
Ravintokasvit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isäntäkasveja ovat Euroopassa ilmeisesti ainoastaan metsämänty (Pinus sylvestris) sekä vuorimänty (Pinus mugo). Vieraslajina se on löydetty muiltakin mäntylajeilta.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Anders Albrecht, Heidi Viljanen, Pasi Sihvonen: Pineus pini Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b c d e Aphids on Worlds Plants (englanniksi)
- ↑ a b Aphid Identification (englanniksi)
- ↑ Suomen kirva-atlas (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Pineus pini (pine woolly aphid) (englanniksi)
- ↑ Metla, metsien terveys: Mäntykirva (Pineus pini) (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laji.fi: Pineus pini
- Aphid Species File (englanniksi)
- ITIS: Pineus pini (englanniksi)
- Food and Agriculture Organization of the United Nations (FAO): Pineus pini (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (Pdf)