Männynkerikääpä
| Männynkerikääpä | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Hapalopilaceae |
| Suku: | Kerikäävät Ceriporia |
| Laji: | bresadolae |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
Männynkerikääpä (Ceriporia bresadolae) on Suomessa muutaman kerran tavattu ja muuallakin Euroopassa harvinainen mutta laajalle levinnyt kääpälaji. Nimensä mukaisesti käävän isäntäpuu on mänty, jonka kuorettomia, pudonneita oksia männynkerikääpä valkolahottaa.[1][2]
Käävän yksivuotinen ja resupinaattinen itiöemä on 0,5–1 mm paksu ja usein pienialainen, vain noin sormenjäljen kokoinen. Tuoreena itiöemä on pehmeä ja kuivana se ei muutu paljoa. Kapea reunus on alle 1 mm leveä ja väriltään punertavan- tai violetinvalkoinen, selvästi erivärinen kuin pillit. Pillipinta on nuorena vaaleanvioletti ja muuttuu täysikasvuisena purppuran- tai ruosteenpunaiseksi. Lohkopinta kiiltää vahamaisesti ja siinä näkyy selvä väriero ohuen vaalean mallon ja tummanpunertavien pillien välillä. Valkoisen pohjamallon kuohkeuden näkemiseen tarvitsee mikroskooppia. Vertaa punakerikääpään, joka elää lehtipuilla, ja viinikääpään, joka on suurikokoisempi ja valkoreunainen.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ [1] Punaisen kirjan verkkopalvelu
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 113-114. Helsinki: Luomus, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0