Lykurgos Ateenalainen

Lykurgos Ateenalainen (m.kreik. Λυκουργος, 396 eaa. – 323 eaa.) oli yksi attikalaisista puhujista. Hän syntyi Ateenassa ja hänen isänsä oli Lykofron, joka kuului ylhäiseen Eteobutadaian sukuun. Häntä ei tule sotkea puolimytologiseen spartalaiseen lainsäätäjään, Lykurgos Spartalaiseen.

Elämä

Varhaisina vuosinaan Lykurgos opiskeli filosofiaa Platonin Akatemiassa, mutta myöhemmin hänestä tuli Isokrateen oppilas. Hän astui julkiseen elämään melko varhaisessa iässä. Hänet nimitettiin kolme peräkkäistä kertaa viiden vuoden kaudelle julkisista tuloista vastaavaksi taloudenhoitajaksi, ensimmäisen kerran vuonna 337 eaa. Hän onnistui nostamaan julkiset tulot 1200 talenttiin sekä parantamaan kaupungin vaurautta ja turvallisuutta monin tavoin. Tämän vuoksi hän sai hyvän maineen ja kansalaisten luottamuksen. Kun Aleksanteri Suuri vaati vuonna 335 eaa. Lykurgosta antautumaan, kansa kieltäytyi luovuttamasta häntä.

Myöhemmin hänet nimitettiin fylakên (φυλακη) virkaan sekä julkisesta kurista vastaavaksi henkilöksi, missä tehtävässä hänet tunnettiin tiukasta kurista ja lainsäädännöstä. Hän mm. kielsi naisia ajamasta sotavaunuilla mysteerimenojen aikana. Kun hänen oma vaimonsa rikkoi lakia, tätä sakotettiin. Hän rakennutti useita rakennuksia kaupunkilaisten hyödyksi ja kaupungin kaunistukseksi. Hän pystytti myös useita patsaita, mm. Aiskhylokselle, Sofokleelle ja Euripideelle, ja määräsi näiden kirjailijoiden teokset kopioitavaksi ja säilytettäväksi julkisiin arkistoihin.

Virheellisesti Plutarkhoksen nimiin laitettu teos Kymmenen puhujan elämät on täynnä anekdootteja Lykurgoksesta. Niistä voidaan päätellä, että hän oli aikalaisten mielestä attikalaisen hyveellisyyden ilmentymä ja Demostheneen mittainen aikalainen. Hän esiintyy usein menestyksekkäänä syyttäjänä ateenalaisissa oikeusistuimissa, mutta häntä itseäänkin syytettiin usein, vaikka hän onnistuikin aina lopulta hiljentämään vihollisensa jopa viimeisinä elinpäivinään.

Lykurgos kuoli Dionysioksen teatterissa vuonna 323 eaa. toimiessaan epistatêksen (επιστατης) virassa. Häneltä jäi kolme poikaa sekä vaimo Kallisto, jota Menesaikhmos ja Thrasykles vainosivat mutta Hypereides ja Demokles puolustivat. Arkhonina toiminut Anaksikrates määräsi pronssipatsaan pystytettäväksi hänen kunniakseen Kerameikokselle.

Teokset

Antiikin ajan kirjailijat mainitsevat viisitoista Lykurgoksen säilynyttä puhetta, mutta nykyään tunnetaan ainakin kahdenkymmenen otsikot. Näistä on säilynyt ainoastaan kokonainen Leokratesta vastaan pidetty puhe vuodelta 330 eaa. sekä katkelmia muutamista muista. Näin tiedot Lykurgoksen puhujanlahjoista ja hänen käyttämästään tyylistä ovat hyvin epätäydellisiä. Dionysios Halikarnassoslainen ja muut antiikin ajan kriitikot kiinnittivät huomiota hänen puheidensa eettiseen sisältöön, mutta he arvostelivat hänen käyttämiensä metaforien tylyyttä, epätäsmällisyyttä puheen aiheen esittelyssä sekä useita poikkeamia pääasiasta. Hänen tyylinsä on kerrottu olleen ylevää ja suurellista, mutta ei kuitenkaan eleganttia tai viihdyttävää. Hänen teoksiaan on kommentoinut mm. Didymos Aleksandrialainen. Ailios Theon mainitsee kaksi hänen nimiinsä laitettua kirjoitusta, Helenan ylistys ja Eurybatoksen surkuttelu, mutta kyseisen Lykurgoksen täytyy olla joku muu henkilö.

Lähteet

• Smith, William (toim.): Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology, "Lycurgus", Boston, (1867).
• A.E. Haigh, The Attic Theatre. Clarendon Press, Oxford 1898.
• Sir Arthur Pickard-Cambridge, The Theatre of Dionysus at Athens, 1946.

Aiheesta muualla

• Lykurgos: Leokratesta vastaan (kreikaksi) (englanniksi)