Lyijykromaatti
| Lyijykromaatti | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | PbCrO4 |
| Moolimassa | 323,2 g/mol |
| Ulkomuoto | keltainen kiteinen jauhe |
| Sulamispiste | 844 °C [1] |
| Tiheys | 6,3 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | 5,8 μg/100 ml (25 °C) [1] |
Lyijykromaatti (PbCrO4) on lyijykationin ja kromaattianionin muodostama ioniyhdiste. Luonnossa sitä tavataan punaoransseja kiteitä muodostavana mineraalina krokoiittina.[2][1]
Käyttö ja valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lyijykromaattia on käytetty kromikeltaisen nimellä väriaineena. Muun muassa maalaustaiteessa sitä käytti Vincent van Gogh. Ainetta käytettiin myös antamaan väriä kankaille ja muoveille ja musteelle.[3][4] Yksi syy lyijykromaatin käyttöön oli sen peittävyys[3]. Ainetta käytetään myös pyroteknisissä esityksissä ja orgaanisten aineiden tunnistamisessa[5].
Lyijykromaattia voidaan valmistaa lyijysuolasta kuten lyijyasetaatista tai lyijynitraatista ja kromaatti- tai dikromaattisuoloista kuten kaliumkromaatista tai kaliumdikromaatista. Yhdistettäessä lyijy- ja kromaattiliuokset hyvin niukkaliukoinen lyijykromaatti saostuu astian pohjalle [3].[6]
Turvallisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuten useat muut lyijy-yhdisteet myös lyijykromaatti on hyvin myrkyllistä. Hengitettynä pöly aiheuttaa huonovointisuutta ja hengenahdistusta. Aine lisäksi aiheuttaa vaurioita useissa kudoksissa kuten munuaisissa ja luissa sekä myös vaikutuksia hermostoon ja verisuonissa. Sekä lyijy-yhdisteet että kromaatit ovat karsinogeenisiä ja mutageenisiä. Lyijykromaatti kertyy ravintoketjussa. [1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Lyijykromaatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 4.12.2008
- ↑ Crocoite Mineral Data WebMineral. Viitattu 4.12.2008.
- ↑ a b c Päivi Hintsanen: Kromikeltainen, kromisitruuna, pariisinkeltainen, leipziginkeltainen Coloria.net. Viitattu 4.12.2008.
- ↑ Lead chromate - Subtance Summry PubChem. NCBI. Viitattu 4.12.2008.
- ↑ Lead Chromate Hummel Croton Inc. Viitattu 4.12.2008.
- ↑ R. Gana, M. Figueroa, V. Arancibia and J. Solís: Electrochemical production of lead chromate and sodium hydroxide in a two-compartment cell Journal of Applied Electrochemistry Volume 24, Number 11 / November, 1994. Viitattu 4.12.2008.