Lyhtykoisot
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Lyhtykoisot | |
|---|---|
 Isolyhtykoiso (Physalis alkekengi) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Solanales |
| Heimo: | Koisokasvit Solanaceae |
| Suku: |
Lyhtykoisot Physalis L. |
| Katso myös | |
Lyhtykoisot (Physalis) on kasvisuku koisokasvien heimossa. Lyhtykoisoja on 80 kaikkialla maailmassa kasvavaa lajia. Eräitä lajeja viljellään koristekasvina tai syötävien marjojen vuoksi.[1]
Lyhtykoisolajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Physalis alkekengi – isolyhtykoiso eli lyhtykoiso, isolyhtykukka, lyhtykukka, juutalaiskirsikka – alkuperäalue Eurooppa, Lounais-Aasia. Koristekasvi, jonka verhiö on kukinnan jälkeen väriltään kellanpunainen ja suurenee kellonmuotoiseksi, paperimaiseksi marjahedelmän suojukseksi.
- Physalis grisea – meksikontomatillo – alkuperäalue trooppinen Amerikka.
- Physalis peruviana – karviaiskoiso eli ananaskirsikka, kapinmarja, kapinkarviainen – alkuperäalue Etelä-Amerikka. Hedelmäkasvi.
- Physalis philadelphica – tomatillo – alkuperäalue Keski- ja Pohjois-Amerikka. Hedelmäkasvi.[2][3]
- Physalis angulata – kolkkalyhtykoiso
- Physalis cinerascens – hopealyhtykoiso
- Physalis pruinosa – mansikkakoiso
Lyhtykoisot Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa kasvaa villiintyneenä tulokkaana ainakin kaksi viljelyperäistä lyhtykoisolajia. Yksittäislöydöt mukaan lukien lyhtykoisoja on Suomesta löydetty luonnonvaraisena seitsemän lajia. Karviaiskoisoa on 1990-luvulta lähtien tavattu kaatopaikoilta useista paikoista Etelä- ja Keski-Suomessa. Lyhtykoisoa kasvatetaan myös Suomessa koristekasviksi.[3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Mabberley, D. J.: The plant-book. A portable dictionary of the vascular plants, second edition, s. 553. UK: Cambridge University Press, 1997. ISBN 0-521-41421-0
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, s. 528–529. (2. painos) Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
- ↑ a b Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
- ↑ Kasviatlas, Physalis-lajit Viitattu 17.1.2012.