Lydia Molander
Lydia Molander | |
---|---|
Lydia Wessler (Molander) oppilaana 1872 Kuninkaallisessa oopperassa. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 22. joulukuuta 1851 Gävle, Ruotsi |
Kuollut | 13. joulukuuta 1929 (77 vuotta) Tukholma, Ruotsi |
Ammatti | näyttelijä |
Puoliso | Harald Molander |
Näyttelijä | |
Aktiivisena | 1873–1922 |
Lydia Sofia Katarina Molander, o.s. Wessler (22. joulukuuta 1851 Gävle, Ruotsi – 13. joulukuuta 1929 Tukholma, Ruotsi[1]) oli ruotsalainen näyttelijä.
Molander oli vuodesta 1888 naimisissa kirjailija ja teatteriohjaaja Harald Molanderin kanssa. Hänen poikiaan olivat ohjaajat ja näyttelijät Gustaf (s. 1888) ja Olof Molander (s. 1892).
Molander opiskeli 1869–1872 Ruotsin kuninkaallisessa musiikkiakatemiassaissa ja jatkoi lauluopintoja Fredrika Stenhammarin oppilaana. Hänet palkattiin 1873 Kungliga Teaterniin, jossa hän teki muutamia pieniä lauluosia ennen kuin hän siirtyi 1874 Helsinkiin Svenska teaterniin, jossa hän oli vuoteen 1894.[2][3] Vuodesta 1901 hän näytteli Tukholman Svenska teaternissa.[3] Hän päätti teatteriuransa 1922.[4]
Molander oli hyvin monipuolinen näyttelijä, jonka alaa olivat niin ooppera ja operetti kuin draama ja komediakin. Hänellä arvioitiin olevan ”erityisen kaunis ja kouliintunut lauluääni sekä viehättävä olemus”. Hän on esittänyt Susannan ja Cherubinin rooleja Mozartin Figaron häissä, Desdemonaa Shakespearen Othellossa, Elineä Ibsenin Inger, Östråtin rouvassa, Marthaa Goethen Faustissa, Élmireä Molièren Tartuffessa ja pääroolin Florimond Hervén Pikku pyhimyksessä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ J. Harald Molander Biografiskt lexikon (SBL). Riksarkivet. Viitattu 6.3.2018. (ruotsiksi)
- ↑ a b Lördagsqvällens jul- och teater-kalender, första årgången (s. 8-9) sv.wikisource.org. Helsingfors. (ruotsiksi)
- ↑ a b Johan Harald Molander, Nordisk familjebok (2. laitos, 1913) (ruotsiksi)
- ↑ J. Harald Molander, Nordisk familjebok (2. laitos, 1925) (ruotsiksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lisää luettavaa aiheesta Lydia Molander on Wikiaineistossa
- Lydia Molander, Svenskt porträttgalleri / XXI. s. 79