Luotsi: Joulukertomus

Luotsi: Joulukertomus (alkukp. The Shepherd) on Frederick Forsythin novelli, jossa lentäjä kertoo minä - muodossa lennostaan jouluaattona 1957 Vampire-hävittäjällä Länsi-Saksasta Englantiin.

Forsyth kirjoitti tarinan joululahjaksi vaimolleen, joka pyysi kummitustarinaa.

Novelli on ilmestynyt Suomessa kahdesti. Seppo Harjulehdon kääntämänä kirjana; Luotsi, sekä Seura-lehden julkaisemana samalla nimellä joulukuun numerossa vuonna 1975. Kirjan kustansi Otava ja se ilmestyi myös 1975.

Juoni

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kertoja eksyy öisellä lennollaan tuonaikaisesta Länsi-Saksasta RAF Cellestä RAF Lakenheathin tukikohtaan Britanniaan menetettyään lennon aikana sähköt koneestaan. Tästä seuraa sähköisten suunnistus- ja viestintävälineiden menetys. Varalla oleva magneettikompassi on epämääräinen.

Sen sijaan omalla generaattorillaan toimiva kierroslukumittari ja painekojeet - nopeus-, korkeus- ja polttoaineen määrämittari - toimivat vielä sähköttäkin. Samoin mekaaninen ohjaus ja siivekkeet toimivat yhä ja hydraulisella käsipumpulla toimiviin laskutelineisiin saattaa vielä luottaa.

Britteinsaarille muodostuva sumu estää kirkkaasta kuutamosta huolimatta lentäjää yrittämästä maamerkkien mukaan suunnistautumista ja laskeutumista toimivien laitteiden näyttämien nopeus- ja korkeustietojen sekä näköhavaintojen varassa.

Ohjeiden mukaisesti lentäjä ryhtyy pyytämään apua lentämällä kolmiota, jonka jokainen sivu on kaksi minuuttia. Tutka-asema näkisi tämän ja lähettäisi paikalle toisen koneen ohjaamaan eksynyttä. Todennäköisesti se olisi säähavaintokone, koska niitä olisi ilmassa lähes jatkuvasti - jopa jouluaattona.

Paikalle tulee opastava kone, "Luotsi", joka ohjaa hänet lähimmälle kentälle miltei siipi siivessä. Lentäjä hämmästelee todetessaan luotsikoneen olevan sotavuosien Mosquito-kone, mutta on muistavinaan että säälentäjät käyttivät niitä vielä. Koneen nokassa on kirkkaan punaisella maalatut kirjaimet JK. Kertoja olettaa niiden olevan koneen radiokutsu "Juliet Kilo".

Paimenkone jatkaa matkaansa suihkukoneen laskeuduttua. Maassa osoittautuu että kenttä ei ollutkaan sääkoneiden tukikohta RAF Merriam St. George vaan suljettu RAF Minton. Kenttä on muutaman miehen päivystämä varastoalueeksi muunnettu entinen lentokenttä, joka piti sulkea pysyvästi ja purkaa tammikuun alussa. Sotavuosina se on ollut Mosquito-tukikohta. Kenttä on kirjailijan luoma fiktiivinen paikka toisin kuin muut tarinassa mainitut.

Vanha lentoluutnantti, joka on kentän vahtina, kertoo sytyttäneensä kauan käyttämättä olleet kiitoradan valot kuultuaan kiertelevän, alaspäintulevan lentokoneen voimistuvaa moottorien ääntä.

Lentäjien majoitustilat, jossa kenttää vartioinut lentoluutnantti asuu, ovat vielä kunnossa. Sen seinällä on sota-aikainen kuva opastaneesta koneesta JK kirjaintunnuksineen ja sen vieressä seisovasta huolettoman näköisestä lentäjästä.

Suihkuhävittäjän lentäjä soittaa säätiedusteluun kiittääkseen avusta. Sääeskaaderi kertoo puhelimessa että viimeiset Mosquitot oli poistettu hiukan aiemmin. Osa on museoitu, pääosa romutettu mutta pari oli mennyt yksityisille.

Pakkolaskun tekijä arvelee, että ehkäpä kuvassa näkyvä entinen lentäjä on ostanut samantyyppisen koneen kuin millä lensi sodassa ja lensi sillä edelleen osuen sattumoisin ensimmäisenä paikalle kun tarve tuli lennonjohdon nähdessä kolmiolennon omassa tutkassaan. Hän olisi sitten ohjannut eksyneen vanhaan tukikohtaansa, koska tämän polttoaine ei olisi riittänyt pitemmälle. Tiedon tästä lentäjät ovat välittäneet toisilleen erityisillä käsimerkeillä.

Pari soittoa lähimmille tutka-asemille selvittää ettei häntä ollut edes havaittu. Suljetulla kentällä asuva entinen huonepalvelija kertoo, että kuva esitti Johnny Kavanaugh -nimistä lentäjää, joka oli sotavuosina väsymättä lähtenyt vapaaehtoisesti etsimään vaurioituneita pommikoneita ja luotsasi niitä lentokentille.

Tarinan kertoja tiedustelee palvelijalta kuvan pilotista ja arvelee hänen lentävän harrastuksekseen. Tällöin palvelija kertoo hänelle, että Johnny Kavanaugh katosi lähdettyään etsintälennolle päivälleen 14 vuotta sitten jouluaattona 1943.

Lähde

Juonipaljastukset päättyvät tähän.