Luostanlinna

Luostanlinna eli Kuopion läänin työkomppania oli Rautavaaralla Alaluostan kylässä Luostanjoen varrella Linnankosken rannalla vuosina 1859–1880 toiminut irtolaisille tarkoitettu työvankila. Vankilassa oli sen toiminta-aikana yhteensä noin 900 vankia.

Vankilan perustamiseen vaikutti tilattoman väestön voimakas kasvu Kuopion läänissä ja tarkoitus oli käyttää irtolaisia suonkuivaustöissä sekä opettaa heille käsityötaitoja. Vankila suunniteltiin 80 vangille, mutta käytännössä vankimäärä vaihteli vankilan toiminta-aikana 24:n ja yli 200:n välillä. Vankilaan tuomittiin vuoden 1852 irtolaisasetuksen mukaisesti työkuntoisia miespuolisia henkilöitä. Passituksen vankilaan antoi joko Kuopion läänin tai Oulun läänin maaherra. Vankilan henkilöstöön kuului päällysmies, vahtimestarit, vartijat ja työmestarit sekä saarnaaja, lääkäri, sihteeri ja kirjanpitäjä. Käsityötaitoja opettamassa oli seppä, suutari ja puusepän työt hallinnut työmestari. Alkuvaiheessa vartijoina oli myös vuoteen 1874 saakka kasakoita.

Vangit kaivoivat soille viemäriojia niiden kuivatusta varten, puhdistivat vanhoja kuivatusojia, rakensivat vankilan rakennuksia, perkasivat Luostanjokea, raivasivat peltoa ja tekivät yhdystien vankilasta Kaavin ja Nurmeksen väliselle maantielle. Lisäksi he sahasivat lautoja, tekivät tiiliä, valmistivat puuhiiliä, polttivat tervaa ja kiskoivat päreitä sekä vankilan omiin tarpeisiin että myytäväksi. 1870-luvulla työkomppania jaettiin kolmeen eri luokkaan joista ylemmän luokan vangeilla oli paremmat olot ja kevyemmät työt. Vangit jaettiin näihin luokkiin käytöksen ja ahkeruuden perusteella. Heidät oli myös jaettu asumaan kolmessa eri rakennuksessa iän ja käytöksen perusteella. Päivä alkoi herätyksellä kello 4 aamulla kesäisin (talvella tuntia myöhemmin), työt alkoivat kello 5 ja jatkuivat kahdeksaan saakka illalla (talvella kello 7:ään saakka). Nimenhuuto ja iltarukous oli kello 9 illalla. Päivällä oli aamiainen kello 8:lta, lounas kello 1 iltapäivällä ja illallinen kello 8 illalla. Lauantaina työt päättyivät aikaisemmin iltapäivällä, jonka jälkeen lämmitettiin sauna ja pestiin vaatteet ja siivottiin tuvat. Sunnuntai oli vapaapäivä mutta silloin oli pakollinen jumalanpalvelus. Vangeille maksettiin palkkaa kesäisin keskimäärin 1 markka ja talvisin 72 penniä työpäivältä. Palkan suuruuteen vaikutti kuitenkin se mihin luokkaan vanki kuului ja lisäksi palkasta vähennettiin 48 penniä päivässä ruokamenoina ja 16 penniä vaatetusmenoina. Osan palkasta vanki sai käyttöönsä jo vankeuden aikana ja hän saattoi myös lähettää palkkarahojaan perheelleen.

Vankilassa oli kirjasto, jonne tilattiin Tapio-lehteä. Se oli kuitenkin pääasiassa henkilökunnan käytössä, sillä useimmat vangit eivät osanneet lukea. Rautavaaran kappalainen kävi vankilassa kerran kuukaudessa ja vapaa-ajan viettoa varten Luostanlinnaan rakennettiin oma keilarata ja tanko voimisteluharjoituksia varten. Kortinpeluu, tupakanpoltto ja alkoholin käyttö olivat rangaistavia tekoja. Toistuviin rikkomuksiin tai karkaamisiin syyllistyneet vangit voitiin lähettää takaisin lääninvankilaan.

Luostanlinnan rakennuksiin kuului kaksikerroksinen rakennus komppanian johtoa varten, yksikerroksinen, kaksi suurta 40 hengen pirttiä käsittävä vankirakennus, sairaala, aitta, sauna, paja, jääkellari, keittiö ja leipomo sekä kasakkakasarmi. Myöhemmin rakennettiin vielä kaksi vankikasarmia ja Luostanjoen toisella puolen olevalle Pappilanmäeksi kutsulle mäelle pappila; kun omaa pappia ei vankilaan saatu, majoitettiin tähän rakennukseen vartijoiden perheitä. Näiden lisäksi rakennettiin uusi sairaala ja oma erillinen leipomorakennus vartijoiden perheille. Lisäksi Luostonlinnan rakennuksiin kuului riihi, latoja, sikaloita ja muita ulkorakennuksia.

Kesällä 1875 Luostanlinnassa oli suuri tulipalo kun vangit sytyttivät Luostanlinnan palamaan. Palossa tuhoutui uusi leipomo, varasto, navetta, makki, kaksi vartijoiden kasarmia, puuseppäverstas, vanha leipomo, päärakennus ja kaksi vanhaa vankikasarmia. Tulipalon jälkeen Luostanlinnan rakennusten ympärille tehtiin korkea aitaus, jonka ulkopuolelle jäivät vain Pappilanmällä ollut vartijoiden perheiden asuinrakennus sekä Luostanjoen eteläpuolella oleva toinen vastaava vartijoiden asuinrakennus Mummilla.

Luostanlinna lakkautettiin vuonna 1880 kun vankilauudistuksen yhteydessä siirryttiin yksittäissellijärjestelmään. Lakkauttamiseen vaikuttivat myös taloudelliset tekijät, sillä pakkotyö tuli kalliimmaksi kuin saman työn teettäminen vapaalla työvoimalla. Samoihin aikoihin lakkautettiin tämän vuoksi myös Kronoborgin työlaitos vuonna 1869, Turun kehruuhuone vuonna 1881 ja Viipurin ojennuslaitos vuonna 1883. Lappeenrannan työvankilasta tehtiin samalla yleinen keskusvankila koko maan irtolaisille. Työvankila- ja suovankilatoiminta aloitettiin uudelleen vasta 1920- ja 1930-luvuilla.

Vankilan lakkauttamisen jälkeen Luostanlinnan rakennukset päärakennusta lukuun ottamatta purettiin ja niiden hirsiä käytettiin Nurmeksen kauppalaan rakennetuissa taloissa. 1930-luvulla Luostanlinnasta oli jäljellä yksi latoryhmä, suurelle alalle kaivettuja ojia sekä rakennusten raunioita. Muutamia Luostanlinnan entisiä vankeja oli myös vielä elossa, kuten Haapavedeltä kotoisin ollut Eero Huttula (s. 1847), joka oli jäänyt vankilasta päästyään paikkakunnalle rengiksi erääseen taloon.

Aiheesta muualla

• "Luostan linnan" rauniot ja muistot Rautavaaran pitäjässä, Helsingin Sanomat Viikkoliite, 15.09.1929, nro 37, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot