Luonnontuoteala
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Luonnontuoteala on elinkeino, johon kuuluu luonnontuotteiden talteenotto sekä niihin liittyvä yritystoiminta, neuvonta, koulutus ja tutkimus. Luonnontuotteita ovat luonnosta jokamiehenoikeudella tai maanomistajan luvalla kerättävät luonnonvaraiset ja puoliviljellyt marjat, sienet, yrtit ja erikoisluonnontuotteet.[1]
Suomen työ- ja elinkeinoministeriö jakaa luonnontuotealan yritysten toiminnan seuraaviin osa-alueisiin:[2]
- alkutuotanto: luonnonmarjojen, sienten, yrttien ja muiden luonnontuotteiden keruu ja viljely tai puoliviljely[3], mehiläistarhaus;
- elintarvikeala: luonnontuotteiden jalostaminen elintarvikkeiksi;
- hyvinvointi- ja kosmetiikka-ala: luonnontuotteiden jalostaminen kosmetiikkatuotteiksi tai lemmikkieläinten hoitotuotteiksi;
- matkailu: luonnontuotteiden keräämiseen tai niistä nauttimiseen perustuvia matkailupalveluja, kuten marja- ja sieniretkiä, kokkauskursseja ja luontoaterioita;
- kemialliset yhdisteet: luonnontuotteiden ainesosien erottaminen raaka-aineiksi lääke-, ravintolisä- ja kosmetiikkatuotteille;
- muu luonnontuoteala: luonnonmateriaaleja käyttävä käsityöteollisuus, viherrakentaminen yms.
Suomessa luonnontuotealalla on kolmiportainen koulutushierarkia, jossa tutkinnot ovat alimmasta ylimpään luonnonvaratuottaja, keruutuoteneuvoja ja keruutuotetarkastaja.[4] Suomessa luonnontuotealaa edistäviä järjestöjä ovat Arktiset Aromit ry,[1] Luontoyrittäjyys ry ja Luonnontuoteteollisuus ry[2].
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Luonnontuoteala Suomen luontoyrittäjyysverkosto. Viitattu 30.11.2014.
- ↑ a b Ristioja, Anne: Luonnontuoteala, Toimialaraportti 2/2018, s. 8–11. Työ- ja elinkeinoministeriö, Ely-keskukset, 2018. ISBN 978-952-327-299-6 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 7.9.2021). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Puoliviljely tarkoittaa toimia, joilla edistetään luonnossa kasvavien kasvien satoa esim. paikalle tuoduilla pölyttäjillä.
- ↑ Luonnontuoteala Suomessa Suomen luontoyrittäjyysverkosto. Viitattu 30.11.2014.